Tämän helpompaa mahdollisuutta osallistua kansainväliseen seminaariin ei taida ollakaan! Toistasataa osallistujaa tarttui tilaisuuteen, kun Diakonia-ammattikorkeakoulu, kumppanuusyliopistonsa norjalainen Vidin yliopisto (Vid Spezialised University) sekä Kirkkohallituksen Diakonia ja sielunhoito järjestivät uraauurtavan yhteisen webinaarin diakonian uusista käytänteistä.
Korkeakoulujen kansainvälistymisen vaatimukset ja samalla opetussuunnitelmiin sisäänkirjoitetut tarpeet monikulttuurisuuden ja globaalin ajattelun suhteen edesauttoivat seminaarin synnyssä. Webinaari toimi päänavauksena luontevalle diakonia-yhteistyölle. Sehän on sekä koulutuksen, tutkimuksen ja profession ala, että myös hyvin henkilökohtaisen katsomuksen, kristillisen uskon, ilmentymä.
Varsin uutta oli myös osallistujajoukon perusteltu kolmijako. Harvoin kansainvälisissä tai kotimaisissa seminaareissa alan kouluttajat ja tutkijat, kentän työntekijät ja tulevat ammattilaiset eli opiskelijat muodostavat suhteellisen tasavertaisen osallistujajoukon, jossa ääneen pääsevät kaikkien tahojen edustajat toisiaan kunnioittaen. Tämä toi keskusteluun rikkautta, näkökulmia, sopivaa idealistisuutta sekä rosoisuutta.
Prof Heikki Hiilamo kertoi korona-ajan tutkimuskuulumisista
Pääpuheenvuoron käytti professori Heikki Hiilamo, jolla on professuuri sekä Helsingin että Vidin yliopistossa. Hän alusti koronavaikutuksista Pohjoismaissa, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin kestävyydestä, sosiaalityön muutoksista pandemian aikana ja diakonian innovatiivisuudesta aikaisempien kriisiaikojen aikana. Hiilamo korosti, että Pohjoismainen hyvinvointimalli on koronapandemian aikana ollut tutkitusti resilientimpi kuin muut hyvinvointimallit. Pohjoismaissa on reagoitu kriisiin esimerkiksi kehittämällä työttömyysetuuksia, sairastumiseen liittyviä etuuksia sekä lapsiperheiden etuuksia.
Prof. Hiilamon esiin nostamat pohjoismaiset tutkimustulokset olivat omiaan yhdistämään seminaarin osallistujia. Tuli tunne, että pohjoismaalaisuudella on edelleenkin merkitystä eurooppalaisuuden lisäksi.
Prof. Hiilamo esitteli tekeillä olevan artikkelinsa tutkimustuloksia sosiaalityöntekijöiden korona-ajan kokemuksista. Sosiaalityöntekijöiden vastausten mukaan heidän asiakkaistaan lähes puolet oli kokenut yksinäisyyden suurimmaksi ongelmakseen keväällä 2020. Saman vuoden lopulla sosiaalityöntekijät olivat eniten huolissaan asiakkaidensa mielenterveydestä. Sosiaalityöntekijät kokivat voivansa vastata huonosti asiakkaiden tarpeisiin liittyen esimerkiksi mielenterveyspalveluihin pääsemisen odotusaikaan, asiakkaan heikkoon toimintakykyyn tai kykenemättömyyteen käyttää etä- tai digitaalisia palveluita.
Hiilamon luennon jälkeen diakoniaopiskelijat Suomesta ja Norjasta kommentoivat puhetta ja esittivät täydentäviä kysymyksiä.
Diakonian hyvien käytäntöjen esimerkkejä Suomesta ja Norjasta
Diakonian kentän innovaatioista saatiin kuulla diakoniatyöntekijöiltä itseltään. Esitellyiksi tulivat muun muassa Alvar-kuvapuhelinpalvelu (Päivi Ahvenvaara, Vaasa), monen aistin metsämeditaatio (Kristiina Tuohimaa-Salminen, Vantaa), Tid for Samtalen (TFS) -palvelu (Marie Grimstad, Norja), videotapaamisten käyttöönotto ja kehittäminen nuorten sururyhmätyössä (Ole A. Hafjel, Norja) ja Varustamo diakonian kansalaisvaikuttamisen paikkana (Veera Wallenius, Helsinki).
Diakonisten innovaatioiden esittelyt olivat hyvin jäsenneltyjä ja innostivat kuulijoita miettimään diakoniakentän kehittämistyötä. Innovaatiot liikkuivat muun muassa kotipalvelun, keskusteluavun, sosiaaliohjauksen, terapiatyön, yhteiskunnallisen työn ja vaikuttamisen pinnoilla.
Kansainvälisen etäkonferenssin kokemukset rohkaisivat jatkamaan
Webinaarin eli verkkoseminaarin kielenä oli englanti. Chatissa ja ryhmäkeskusteluissa käytettiin lisäksi suomea. Seminaarin vieraskielisyys rauhoitti kuuntelemaan ja keskittymään. Tällä kertaa ei kannattanut multitaskata. Osallistujat edustivat erilaisia diakonisia organisaatioita. Seminaarissa jaettiin näkökulmia ja työn tekemisen tapoja diakoniatyön kohtaamisista ja rinnalla kulkemisen muodoista. Käytännön työstä puhuttiin myös diakonian teologian näkökulmasta, (ammatillisena) auttamisena, hyvän tekemisenä sekä ammatillisena uudistumisena. Esimerkit uusista työmuodoista Norjassa ja Suomessa korostivat, miten samojen haasteiden ja työtehtävien keskellä olemme.
Yhteisöllisyys ja osallisuus näkyivät myös pienryhmäkeskusteluissa, joissa päästiin jakamaan ajatuksia kaikesta yhdessä kuullusta. Keskustelua virisi muun muassa soittoringeistä, digitaalisista alustoista ja niiden saavutettavuudesta ja jakamisesta yli seurakuntarajojen. Aikaa käytettiin myös keskusteluun ammatillisen diakonian luonteesta, Maslowin tarvehierarkiasta, kehittämisestä yhdessä diakonian asiakkaiden kanssa, digitalisaation haasteista ja vahvuuksista sekä kuulemisen tärkeydestä ja kuulluksi tulemisesta.
Seminaari oli pullollaan ammattiosaamista, kehittämishalua ja eteenpäin katsovaa otetta. Sen lisäksi seminaarissa oli läsnä diakoninen yhteisö, jolla oli halu jakaa ideoita ja rakentaa yhdessä diakonista kirkkoa, Kristuksen kirkkoa.
Jos et tällä kertaa päässyt mukaan, ole huoleti. Jatkoa seuraa näillä näkymin jo ensi keväänä!
Ilona Kontinen
Kirkon alan lehtori
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Kuva: DIAK viestintä.
