Osana diakoniatyön harjoittelua sain osallistua Kiimingin seurakunnan rippikoulutyöhön yhden leirin verran kesäkuussa 2021. Leiri järjestettiin Kiimingin Suvelassa. Kokoonpanona rippileirillä työskenteli kaksi nuorisotyönohjaajaa, pappi, kanttori sekä isoset ja opiskelijat. Diakoniopiskelijana osallistuminen rippileiriin oli loistava mahdollisuus päästä seurakunnan moniammatilliseen tiimiin ja olla osana sitä koko leiriprosessin ajan. Leiri antoi myös alustan diakoniatyöntekijän roolin tarkasteluun rippikoulutyössä ja tätä pohdin tässä diakoniopiskelijan näkökulmasta.
Rippikoulussa pääsy osaksi yhteisöä edellyttää osallistumista tapaamisiin alusta alkaen. Kesken leirin saapuminen päiväksi tai kahdeksi jättää diakoniatyöntekijän ulkopuoliseksi vierailevaksi tähdeksi, jonka kanssa luottamussuhdetta ei ehdi syntyä. Vierailevana tähtenä oleminen voi olla diakoniatyöntekijälle raskas rooli, jossa jää ulkopuoliseksi ja silti pitäisi olla läsnä ja lähellä. Kuulostaa haastavalta, miltei mahdottomalta.
Koronan vuoksi rippikoulun kevään tutustumiset ja oppitunnit olivat etänä, joten työntekijöiden kanssa tapasimme leiriläiset vasta leiriä edeltävänä päivänä ensimmäistä kertaa kasvotusten. Jos korona ei olisi muuttanut suunnitelmia, olisi kevättalven aikana ollut useampikin tapaaminen livenä. Tapaamisiin osallistuminen diakoniopiskelijana taikka sitten leirille osallistuvana diakoniatyöntekijänä on tärkeää, koska ryhmäytyminen ja luottamussuhteen rakentuminen leiriläisten ja työntekijöiden kesken alkaa ensimmäisestä päivästä, kun kaikki saapuvat paikalle.
Diakoniatyöntekijän paikka leirillä on tehtävänkuvaltaan kirkas ja selkeä. Papin, nuorisotyöntekijöiden ja kanttorin rinnalla diakoniatyöntekijän rooli on osallistua samalla tavoin kirkolliseen opetukseen ja toimia leirin ohjausvastuussa omalla vuorollaan. Diakoniopiskelijana sain vahvan tuen leirin ammattilaistiimiltä kokeilla omia siipiäni edellä mainituilla osa-alueilla. Diakoniatyöntekijän tehtävä on myös vastata nuorten hengellisiin kysymyksiin ja pohdintoihin, kuunnella nuorten huolia, murheita ja ilon aiheita. Liikaa kuuntelevia aikuisia nuorten joukossa ei voi olla.
Liikaa kuuntelevia aikuisia nuorten joukossa ei voi olla.
Diakoniopiskelijana tehtävänäni oli myös leiriblogin pitäminen, joka toimi päivittäin tiedotuskanavana leiriläisten kotiväelle minkälaisiin teemoihin päivän aikana oli perehdytty ja minkälaisin menetelmin. Diakoniaopiskelijana halusin osaltani tuoda viestiä nuorille, että kaikenlaisille nuorille löytyy paikka seurakunnasta. Usein kuulee nuorten aikuisten pohtivan sitä, että kun seurakunnan nuorisotyö päättyy, oman paikan löytäminen seurakunnasta tuntuu haastavalta nuorena perheettömänä aikuisena. Osaltaan diakoniatyöntekijään tutustuminen jo rippikoulussa voi hälventää tätä oletettua kuilua ja diakoniatyön parista löytyy jokaiselle aktiiviseksi seurakunnan jäseneksi pyrkivälle omanlaisia osallistumistapoja. Osa nuorista löytää paikkansa musaryhmistä, isostoiminnasta ja kerhonohjauksesta sekä muusta yhteisöllisestä nuorisotoiminnasta. Nuorille tärkeää on, että kasvot ovat tutut. Kun diakoniatyöntekijä on leirillä, voi hän kutsua nuoria myös diakoniatyön vapaaehtoisiksi.
Nuori kantaa perheen huolia siinä missä aikuinenkin. Nuoren vaikuttamismahdollisuudet perheen tilanteeseen voivat olla heikommat kuin perheen huoltajilla. Rippikoulu on väylä, jolla kertoa nuorille ja tätä kautta heidän perheillensä diakonian auttamistyöstä. Moni nuori painii huolten kanssa, jotka johtuvat esimerkiksi perheiden taloudellisista tai sosiaalisista tilanteista. Puhuminen diakoniatyön ammattilaisen kanssa parhaimmillaan keventää nuoren mieltä ja madaltaa koko perheen avunhakemisen kynnystä. Rippikoulussa nuoret muodostavat ainutlaatuisia luottamussuhteita seurakunnan työntekijöihin, kun yhdessä ollaan yhtäjaksoisesti viikko. Aikuinen voi huomata nuoren avun tarpeen ja ottaa nuoren kanssa asioita puheeksi ja tarpeen mukaan ohjata nuorta ja tämän perhettä oikean avun piiriin.
Nuori kantaa perheen huolia siinä missä aikuinenkin. Puhuminen diakoniatyön ammattilaisen kanssa parhaimmillaan keventää nuoren mieltä ja madaltaa koko perheen avunhakemisen kynnystä.
Leirin voimaannuttavin ja sydäntä lämmittävin anti ehdottomasti on, että nuoret ovat ajattelevaisia, aitoja ja heillä on kyky muuttaa asioita parempaan suuntaan. Nuorissa todellakin on seurakunnan ja diakonian tulevaisuus.
Elina Körkkö
Sosionomi-diakoni (AMK)-opiskelija, Diak, Oulun kampus
Kuva: Micaela Järvinen.
