Jokapäiväinen leipä on ihmisarvoisen elämän perusedellytys. Miljoonien ihmisten, myös monien suomalaisten, kohdalla karu totuus on kuitenkin se, että ruokaa ei ole riittävästi.
Suomalainen nälkä juontaa juurensa mahdottomilta tuntuviin valintoihin, joita pienillä tuloilla sinnittelevät ihmiset joutuvat pakon edessä tekemään arjessaan. Ruoasta tinkiminen on monelle ainoa mahdollinen vaihtoehto, jos toisessa vaakakupissa painavat lainanlyhennykset, vuokra, laskut, lääkekulut tai lasten harrastukset.
Myös yllättävät elämänkriisit, sairastuminen tai työttömyys keikauttavat talouden helposti päälaelleen. Tulotaso romahtaa nopeasti, mutta menot eivät katoa hetkessä mihinkään. Mitä tehdä, jos pakollisten menojen jälkeen tilille jää pari euroa, joilla pitäisi pärjätä seuraava kuukausi?
Tukahduttavia lukuja köyhyydestä
Myös tilastot kertovat karua kuvaa suomalaisten arjesta. EU:n tulo- ja elinolotilaston mukaan vuonna 2014 Suomessa eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 904 000 henkilöä eli noin 16,8 prosenttia kotitalousväestöstä. He ovat ihmisiä, joiden kohdalla vähintään yksi seuraavista kriteereistä täyttyy: henkilö kuuluu pienituloiseen kotitalouteen, kotitalouden työpanos on vuoden aikana ollut vähäinen tai kotitalous kärsii vakavaa aineellista puutetta.
Tilastokeskuksen tulonjakotilasto joulukuulta 2017 näyttää 637 000 suomalaisen elävän suhteellisen köyhyysrajan alapuolella eli heidän tulonsa jäävät alle 60 prosenttiin väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta. Esimerkiksi yksin asuvan aikuisen kohdalla se tarkoittaa verojen jälkeen 1 185 euron tuloja kuukaudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 470 000 suomalaisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli alittavat niin sanotun minimibudjetin. Se tarkoittaa vieläkin syvempää köyhyyttä kuin suhteellinen köyhyys tai pienituloisuus.
Ruoka-apu ei kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan
EU-Elintarviketuen jakelua seurakuntiin koordinoivan Kirkkopalvelut ry:n mukaan ruoka-avun piirissä vuonna 2016 oli noin 106 000 ihmistä. Heistä suurin osa oli yksinhuoltajia, pienituloisia, perustulon varassa eläviä, osa-aikatyötä tekeviä ja pienellä eläkkeellä kituuttavia ikäihmisiä.
Vaikka nälän syyt ja mittakaava ovat Suomessa toisenlaisia kuin maailman katastrofialueilla, silti leipäjonojen asiakkaista yli viidesosa koki nälkää jatkuvasti tai melko usein, ilmenee köyhyystutkija Maria Ohisalon vuosina 2012–2013 keräämästä tutkimusaineistosta.
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihialan helmikuussa 2018 tarkastetun väitöskirjatutkimuksen mukaan kolme neljästä ruoka-avun saajasta kärsii syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta. Kolmasosa avunsaajista kokee ruoka-apuun turvautumisen häpeälliseksi, erityisesti silloin, kun epäonnistuminen itsensä tai perheen elättämisessä aiheuttaa huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa omaan viiteryhmään ja sen odotuksiin.
Ruoan jonottaminen ulkona ihmisten katseiden alla ei ainakaan vähennä häpeän tunnetta ja saattaa aiheuttaa avusta kieltäytymistä, vaikka tilanne olisi vaikea. Myös netin keskustelupalstoilla ruoka-apua saaneisiin kohdistuu rankkaa arvostelua – köyhyyden koetaan monesti olevan ihmisen oma vika.
Ruoka-apu on nopea vastaus akuuttiin hätään, ja sen myötä voidaan myös laajasti tavoittaa vaikeuksissa olevia ihmisiä ja ohjata heitä muiden palvelujen piiriin. Pysyväisratkaisuksi muodostunut ruoka-apu ei kuitenkaan kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan.
Salla Peltonen
viestintäpäällikkö
https://www.yhteisvastuu.fi/kampanja/
