Filosofi Frank Martelan tuore teos Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus 2020) jäsentää ja selkeyttää viimeaikaista keskustelua elämän tarkoituksesta. Lisäksi se tarjoaa tutkimuksellisesti perustellun viitekehyksen ja apuvälineen tutkia ja edistää oman elämän merkityksellisyyttä.
Elämän tarkoitus -kirja on suomennos englanniksi julkaistusta teoksesta (A Wonderful Life. Insights on finding a meaningful existence). Englanninkielinen nimi kuvaa onnistuneemmin kirjan johtoajatusta: ”Älä pohdi elämän tarkoitusta vaan keskity elämän merkityksellisyyteen”. Kirja haastaa lukijaansa tekemään elämästään merkityksellisen ja elämisen arvoisen.
Merkityksellisen elämän kulmakivet
Martela hahmottelee neljä merkityksellisen elämän kulmakiveä. Kolme kulmakiveä Martela perustaa Edward Decin ja Richard Ryanin kehittämään nk. itsemääräämisteoriaan. Teorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden (läheisyyden) tarpeet.
Autonomia ei tarkoita ihmisen erillisyyttä, itseriittoisuutta tai riippumattomuutta korostavaa individualismia. Autonomian tunteessa keskeistä on kokemus, että ihmisen teot eivät ole ulkoisesti pakotettuja, vaan että hän on itse toimija, joka valitsee tekonsa. Ihminen kokee, että hän voi tehdä ja tavoitella itse valitsemiaan ja arvokkaina pitämiään asioita elämässään. Työelämässä, myös kirkon piirissä, puhutaan tähän liittyen itseohjautuvuuden merkityksestä. Kyvykkyys puolestaan tarkoittaa omien kykyjen kehittämistä, kokemusta erilaisten asioiden osaamisesta ja oppimisesta. Yhteenkuuluvuuden tarve tarkoittaa ihmisen tarvetta saada kokea olevansa osa välittävää yhteisöä, jossa hän välittää ja hänestä välitetään.
Martela on pyrkinyt omissa tutkimuksissaan osoittamaan, että on myös neljäs psykologinen perustarve, hyvän tekeminen (hyväntahtoisuus). Vaikka tätä ei ole vielä pystytty tutkimuksellisesti vahvistamaan, hyvän tekemisellä on osoitettu olevan vaikutusta hyvinvointiin ja elämän kokemiseen merkitykselliseksi. Vaikka hyvän tekeminen on arvo itsessään, Martela viittaa tutkimuksiin, joissa hyvän tekemisellä on todettu olevan merkityksellisyyden kokemuksen lisäksi myönteistä vaikutusta omaan fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Diakonian näkökulmasta Martelan pohdintoja voi ulottaa koskemaan esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa (voiko hyvää tehdä itsellensä tuhoisasti) tai kun hyvän tekeminen on ihmisen ammatti (esimerkiksi diakoniatyö).
Tarkoituksettomuuden aatehistoriaa
Teos kartoittaa aluksi elämän absurdiuden ja tarkoituksettomuuden kokemusta. Kolme oivallusta johtaa absurdiuden äärelle: ensinnäkin tunne oman elämän mitättömyydestä maailmankaikkeuden päätähuimaavien mittasuhteiden edessä, toiseksi tunne oman elämän ohimenevyydestä ja väliaikaisuudesta ja kolmantena ajatus arvojen ja tavoitteiden mielivaltaisuudesta (ei objektiivisia mittapuita).
Max Weber kuvasi eurooppalaisen kulttuurin murrosta lumouksen haihtumisen kielikuvalla. Lumotussa maailmassa todellisuus avautui ihmisille erottamattomasti uskonnollisena, Jumalan/jumalien ja erilaisten henkiolentojen toiminnan alueena. Modernin tieteellisen maailmankuva syrjäyttäessä yliluonnollisen lumous haihtui ja suuremman tarkoituksen viitekehys särkyi. Moderni kysymys elämän tarkoituksesta syntyi tämän murroksen myötä. Martela esittää kiintoisasti ja lukijaystävällisesti aatehistoriallisia huomioita, miten yhdessä tieteellisen maailmankuvan muutoksen kanssa humanismi, individualismi sekä usko hallintaan ja edistykseen johtivat osaltaan ihmisen riippumattomuuden ja eksistentiaalisen ahdistuksen aikakauteen.
Elämän tarkoituksesta elämän merkityksellisyyteen
Martela luonnehtii uskonnollisuuden muutosta neljällä tavalla. Ensinnäkin uskosta on tullut tietoista ja tietoisesti valittua. Toiseksi ihmisen uskonnollisuudesta riippumatta selitystä ja ratkaisua etsitään yleensä ensisijaisesti luonnollisesta, vetoamatta jumaluuteen. Kolmanneksi kohtaamme aiempaa enemmän uskonnollista erilaisuutta ja monimuotoisuutta. Neljänneksi onnistumista ja menestystä ei tavoitella niinkään Jumalaan nojautumalla vaan kykyyn ja taitoon perustamalla.
Martelan aatehistoriallinen katsaus pohjustaa hänen pääviestiään: tulee erottaa toisistaan elämän tarkoituksen ja elämän merkityksellisyyden käsitteet. Universaalia vastausta elämän tarkoitukseen voidaan toki edelleen hakea uskosta yliluonnolliseen. Mutta riippumatta siitä elämän voi kokea merkitykselliseksi. Kun keskustelu elämän tarkoituksesta voi irtaantua ihmisen arjesta ja kokemusmaailmasta, merkityksellisen elämän pohdinta palauttaa kysymyksen ihmisen kokemukseen. ”Minä ainakin luovun ilomielin elämän tarkoituksen etsimisestä, jotta voin keskittyä sitä tärkeämpään kysymykseen: Kuinka voin tuntea oman elämäni merkitykselliseksi?”
Martela ei kritisoi ihmisiä, jotka hakevat vastausta perinteisesti uskonnollisesta näkökulmasta. Hän pyrkii osoittamaan, miten keskittyminen elämän merkityksellisyyteen yhdistää ihmisiä globaalisti kulttuuritaustoista riippumatta.
Kirjamarkkinoilla on kasvavaa kysyntää teoksilla, jotka käsittelevät elämän merkityksellisyyttä. Usein niitä markkinoidaan onnellisuuden tavoitteen saavuttamisen kautta. Martela suhtautuu onnellisuuspuheeseen ja -tavoitteeseen kriittisesti. Tavoitteena onnellisuus ei ole ensinnäkään yleismaailmallinen. Lisäksi näyttää siltä, että sen asettaminen tavoitteeksi itse asiassa heikentää sen kokemista. Onnellisuuteen tuleekin suhtautua mahdollisena (ei välttämättömänä) sivutuotteena, joka saattaa syntyä arvokkaampiin tavoitteisiin pyrittäessä.
Ehkä tätä ajatusta voisi soveltaa myös kysymykseen, entä jos käy niin, että ihminen merkityksellisen elämän kulmakivien huomioimisesta huolimatta ei koe elämäänsä merkitykselliseksi. Voisiko Martelan teesiä viedä pykälän eteenpäin: ”Älä pohdi elämän tarkoitusta, älä myöskään merkityksellisyyttä vaan keskity merkityksellisen elämän tekemiseen – autonomian, kyvykkyyden, läheisyyden ja hyvän todeksi tekemiseen”. Tällöin voi ehkä välttää myös sen ongelman, että hyvän tekeminen latistuu oman hyvän edistämiseksi.
Martelan teos erottuu markkinoilla olevista opaskirjoista tutkimuksellisella otteellaan ja sen vakaudella. Teos puhuttelee ja pyrkii toki ohjaamaan lukijaansa, mutta tekee sen uskottavalla, oivalluksia herättävällä ja lukijan autonomiaa kunnioittavalla tavalla.
Katso Frank Martelan luento kirjaan liittyen.
Kalle Kuusimäki
