Kuva: Ihminen ojentaa kättään
Tämä on seitsemän osan julkaisusarjan (“Vaikeiden ja tärkeiden julkaisujen sarja sinulle, joka et kuulu sukupuoli- etkä seksuaalivähemmistöön”) ensimmäinen osa. Tekstit pohjaavat kirkon erityisnuorisotyöntekijänäkin työskennelleen Mio Kivelän Facebook-julkaisuihin, joissa hän kommentoi Leena Julinin musiikkivideosarjaa Vihapuhetta Jumalan nimessä. Musiikkivideosarjassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta on tehty kirkkomusiikilta kuulostavia kappaleita.
Koko videosarja löytyy täältä: https://www.youtube.com/c/sateenkaariyhdistysmalkus/playlists
Tämä on erityisesti sinulle, joka et kuulu sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön. Me ko. vähemmistöihin kuuluvat kohtaamme asioita, joita te ette välttämättä koskaan kohtaa. Teidän eteenne ei tarjoilla tai tuoda kaikkea sitä vihapuhetta, jota joudumme kuulemaan. Teille cocktail party-ilmiö (kyky valita, mihin keskitymme ja mitä näemme ja kuulemme) ei aina suuntaa katsettanne ja kuuloanne sinne missä meitä lyödään, sorretaan ja haukutaan. Te ette joudu tietämään kaikkea. Te saatte elää pimennossa asioista, jotka eivät edes satu teihin syvimmin.
En sano, että ettekö tietäisi vihapuhetta olevan. En sano, että ettekö välittäisi. Enkä sitä, että ette olisi valmiita kuulemaan. Ne puheet vain kulkevat muilla poluilla kuin te. Arkea taivaltaessanne ne eivät tule siinä kaikessa laajuudessaan teitä vastaan. Niitä kuiskataan meille myös silloin, kun katseenne välttää. Niitä annetaan sielläkin, minne ette aina näe. Te ette joudu tietämään kaikkea.
Sen tahdon teille tänään sanoa. Te ette tiedä kaikkea. Te ette joudu tietämään kaikkea.
Olette asemassa, jossa voi laittaa ne kauheimmat sateenkaari-ihmisille tai sateenkaari-ihmisistä sanotut sanat sivuun, mielen perukoihin. Sinne, minne laitamme asiat, jotka on liian vaikea käsittää. Te olette asemassa, jossa voitte laittaa ne kategoriaan “harvinainen”, “ääriesimerkki”, “poikkeus”, “jossain muualla”, “historiaa”. Te voitte tehdä sen. Liian moni meistä ei. Liian monelle meistä se on koko ajan tavallista. Liian monelle meistä se teidän ääriesimerkkinne on siitä lievimmästä päästä. Liian monelle meistä ne ovat sääntö eivätkä poikkeus. Liian monelle meistä ne ovat siinä omassa arjessa juuri tänään sekä sitten uudestaan taas huomenna.
Te voitte ajatella, että koska te ette niitä sanoisi tai koska te ette niitä kuule, tai koska ette sellaista läheisistännekään uskoisi, niin ne ovat vain poikkeuksia tai äärimmäisiä tilanteita. Te voitte laittaa ne pienempään laatikkoon, sivuun. Me emme.
Se, että te voitte tuon kaiken tehdä voi saada teidät unohtamaan sekä sulkemaan silmänne ja korvanne, epäilemään. Se voi saada teidät vähättelemään kokemuksiamme ja näiden asioiden olemassaoloa tai vahingollisuutta, vaikka ette sitä tarkoittaisi. Se voi saada teidät luulemaan, että te tiedätte.
Te ette tiedä kaikkea. Te ette joudu tietämään kaikkea. Kuunnelkaa siis silloin, kun teille kerrotaan. Kuunnelkaa ja luottakaa.
Mio Kivelä
sosionomi (amk) + kirkon nuorisotyönohjaaja, teol.yo.
Kirjoittaja on työskennellyt kirkossa erityisnuorisotyönohjaajana ja toimii tällä hetkellä opintojen ohella freelancerina. Kirjoitukset ovat alun perin Mion Facebook-postauksia. Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n Taakasta voimavaraksi -hanke ehdotti Diakonia-lehdelle, että niistä voisi tehdä julkaisusarjan.
INFOBOXI
Kyseessä on taideprojekti, joka pyrkii nostamaan esiin kirkossa esiintyvän vihapuheen. Säveltäjä ja teologi Leena Julin on kerännyt kirkon piirissä esitettyjä kommentteja, pidettyjä puheita ja työntekijöille lähetettyjä palautteita, koonnut tekstit kuudeksi kokonaisuudeksi muuttamatta sisältöjä ja lisäämättä mitään, ja säveltänyt niihin perinteisen kuuloista kirkkomusiikkia. Tavoitteena on, että musiikin ja tekstin välinen ristiriita herättää näkemään, että myös uskonnolla perusteltu vihapuhe on julmaa ja loukkaavaa vihapuhetta. Taideprojektiin kuuluu kuusi teosta. Sisältövaroitus! Videot sisältävät materiaalia, joka voi aktivoida syrjintään ja hengelliseen väkivaltaan liittyviä traumoja.
