Aikaamme leimaavat monet ihmisiä poteroihin ajavat kiistat. Niistä ajankohtaisimpia ovat avioliittolain muutos ja turvapaikanhakijoihin liittyvät kysymykset. Molemmat herättävät paljon tunteita ja keskustelua.
Väittelyhenkisessä, monologisessa keskustelussa keskustelijat pitävät vuorollaan puheenvuoroja yrittäessään vakuuttaa vastapuolta omasta näkökulmastaan. Tällainen usein vain vahvistaa rintamalinjoja eikä auta ymmärtämään kokemuksia ja ajatuksia linjojen takana. Kirkossa on kirkolliskokouksen aloitteesta kehitetty aineistoa dialogista, kunnioittavaa keskustelua varten.
Dialogisuudessa pyritään avoimuuteen ja myötätuntoon
Dialogisuudella tarkoitetaan sellaista tapaa keskustella, jolle on ominaista avoin vuorovaikutus ja molemminpuolinen myötätunto. Se on vastavuoroisessa suhteessa tapahtuvaa kommunikointia. Molemmat osapuolet ottavat toisensa huomioon, vastaavat toisilleen ja sovittautuvat toinen toistensa olemiseen. Dialogisuudessa pyritään aktiivisesti ymmärtämään toista.
Siinä tavoitellaan sellaista tapaa puhua, jota toinen ihminen haluaa kuunnella sekä sellaista tapaa kuunnella, että toinen ihminen haluaa puhua. Toista ihmistä ja hänen kertomaansa kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä.
Dialogisuuteen sisältyy ajatus, että kukaan ei omista totuutta. Dialogiin liittyy pyrkimys ymmärtää yhdessä ja etsiä totuutta yhdessä. Dialogi ei edellytä ajatusten tai lähtökohtien samankaltaisuutta, vaan yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioittamista.
Tavoitteet ja periaatteet
Kunnioittavan keskustelun tavoitteena on päästä dialogisuuden avulla ymmärtämään toisten erilaisuutta kuuntelemalla heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan.
Keskustelujen tavoitteena on auttaa osapuolia hahmottamaan, mistä asioista olemme samaa mieltä ja minkä kaiken koemme eri tavalla. Tavoitteena ei ole muuttaa itseä, toisia tai kenenkään mielipidettä, vaan lisätä ymmärrystä ja mahdollistaa rauhaa.
Keskustelujen periaatteita ovat toisen ihmisen ja hänen mielipiteidensä kunnioittamisen lisäksi kuuntelun ja luottamuksen rakentamisen periaatteet. Keskustelijat sitoutuvat huolehtimaan toistensa turvallisuudesta kaikilla tasoilla, esimerkiksi pidättäytymään loukkaamisesta. Tärkeitä ovat myös tunteiden huomioon ottamisen ja myötätunnon periaatteet. Myötätunto on juuri sitä, mistä Jeesus antaa omassa elämässään esimerkin.
Lisäksi yhteinen rukouselämä on tärkeä osa keskustelua. Keskustelijoiden tulee tietoisesti kantaa vastuuta siitä, että yhdessä rakennetaan turvallista hengellistä yhteisöä. Siellä olemme sisaria ja veljiä, tovereita ja tuttavia: kaikki haavoittuvia ja eri tavoin haavoittuneita, kaikki auttajia ja autettavia, ihmisiä.
Kymmenen ohjetta kunnioittavaan keskusteluun osallistujalle
- Pyri näkemään toiset keskustelijat keskustelutovereinasi ja matkakumppaneinasi, vaikka tiedät olevasi monien kanssa eri mieltä joistain asioista. Asennoidu dialogiseen prosessiin kuin matkaan, jota yhdessä teette.
- Oleta lähtökohtaisesti, että kaikki keskustelijat ovat vilpittömiä ja heillä on pohjimmiltaan hyvä tarkoitus, silloinkin kun ajattelet heidän olevan väärässä. Kuuntele tarkasti erityisesti ihmisten taustoja ja perusteluita omille kannoilleen.
- Tee täsmentäviä kysymyksiä, vaikka mielesi tekisi lopettaa kuunteleminen. Anna toiselle tarpeeksi aikaa ja tilaa ajatella ja vastata. Vaikka et pitäisi toisen vastauksista, kysy lisää hänen perusteluistaan ja kokemuksistaan.
- Jos keskustelu tai jonkun keskustelijan sanavalinnat nostattavat sinussa isoja vaikeita tunteita, koeta rauhoittaa itseäsi. Hengittele. Tunteet ovat normaali reaktio ja sallittuja, mutta ne voivat myös nousta omasta taakastasi ja perustua tässä tilanteessa väärinymmärrykseen. Tarkista, oletko ymmärtänyt toisen sanat oikein vai onko välillänne väärinymmärrystä ja olettamuksia. Ole kärsivällinen, kiirettä ei ole. Panosta selkeyteen ja vuorovaikutuksen laatuun.
- Jos koet jonkun keskustelijan sanat haavoittavina tai loukkaavina, kerro siitä hänelle ja muille. Käytä minä- kieltä, jolla kerrot omasta kokemuksestasi ilman hyökkäämistä toista vastaan. Sano mieluummin ”minua sattuu” tai ”minusta tuntuu loukkaavalta” kuin ”sinä satutat” tai ”sinä loukkaat”. Muuten saatatte joutua puolustautumisasemiin, joista on hyvin vaikeaa kuunnella toista ja ymmärtää paremmin.
- Kerro omista kokemuksistasi ja kokemustesi vaikutuksesta itseesi niin tunnetasolla kuin muuten elämässäsi. Älä kuitenkaan kohdista vihaasi, tuskaasi ja syytöstä toisiin keskustelijoihin. Vastaavasti tue ja kannattele toisia, kun he yrittävät kertoa jotakin vaikealta tuntuvaa, vaikka sitä olisikin vaikeaa kuunnella.
- Koeta suhtautua ymmärtäväisesti huonoon ilmaisuun. Joskus ihmiset käyttävät loukkaavia ilmaisuja huomaamattaan tai kyvyttömyyttään. Niin voi tapahtua itsellesikin. Kun näin tapahtuu, kannattaa loukkaaviin ilmaisuihin tarttua neutraalilla tavalla ja tarjota vaihtoehdoksi parempi sanavalinta. Annamme toisillemme tilaa oppia rakentavampaa puhetapaa, kun ohjaamme toisiamme siihen syyttämättä.
- Kun on oma vuorosi kertoa, koeta ilmaista itseäsi ja näkemyksiäsi tavoilla, jotka kunnioittavat toisia keskustelijoita ja heidän näkemyksiään. Älä ala dominoida keskustelua, sellainen turhauttaa muita ja vaikeuttaa heidän suhtautumistaan sinuun.
- Muista elekieli ja muu sanaton viestintä. Mitä viestit kasvoillasi, asennoillasi, katseillasi? Ethän viesti esimerkiksi ”ei kiinnosta”, ”olen oikeassa ja sinä väärässä” tai ”en pidä sinusta”?
- Voit rukoilla toistenne ja yhteisen keskusteluprosessin puolesta. Toivo itsellesi ja toisille kykyä rehellisyyteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja myötätuntoiseen kuuntelemiseen. Keskustelun päättyessä kiitä toisia osallistumisesta, jakamisesta ja uusista näkökohdista – riippumatta erimielisyyksistä välillänne.
Lisätietoja evl.fi > sakasti > Uudistukset ja hankkeet > Kunnioittava keskustelu
Heli Pruuki
Kirkon kasvatus ja perheasiat
(Kuva: Antti Sepponen)
