Luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluu osaksi diakoniaa, mutta useimmiten se on läsnä lähinnä vain erilaisissa teemapäivissä, tapahtumissa tai leireillä. On luontopolkua ja -rastia, ulkoilua ja touhua pihapelien ym. äärellä. Mutta voisiko luonto olla enemmän osana sitä kaikkea mitä diakoniassa arkisemmin tehdään?
Joitakin vuosia sitten sain yhdeltä Nokian seurakunnan diakoniatyön vertaistukiryhmäläiseltä toiveen, että voisimmeko lähteä kyseisen ryhmän kanssa metsään. Ensimmäinen metsäretki oli pieni syysvaellus lähimetsän pitkospuilla. Mukana ryhmällä oli eväsleivät ja termarikahvit. Muutamia vastaavia reissuja myöhemmin metsään menosta porukalla on tullut ryhmälle totuttu tapa, jota odotetaan aina uudelleen. Retkemme ovat laajentuneet vuosien myötä välillä melko kauaskin aina Seitsemisen, Jämin, Seilin saaren ja Ahvenanmaankin luontopoluille saakka.
Korona-epidemian rajoitusten myötä ulos ja luontoon meno laajeni ryhmätyöstä myös henkilökohtaisiin kohtaamisiin diakonian asiakkaiden kanssa. Teen perusdiakonian asiakaskohtaamisten lisäksi myös ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja olemme mitanneet Nokian teitä, katuja ja polkuja keskustellen samalla iloista ja murheista. Välillä on istahdettu kohdalle osuneelle penkille ja pulahdettu joskus jopa järveenkin. Tuulet ja tuiskut eivät ole menoamme merkittävästi haitanneet. Ulos on lähdetty myös loka-marraskuun koleassa sadesäässä ja todettu, että yksin ei olisi tullut lähdettyä!
Luontolähtöinen diakonia
Ehdin työssäni kohdata ihmisiä liki kaksikymmentä vuotta sisätiloissa ennen kuin tajusin ja uskalsin ajatella, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja.
Tänä päivänä puhutaan ”Luontolähtöisestä diakoniasta”, mutta mitä se on ja mitä se vaatii? Omalla kohdallani se tarkoitti alkuun ajatusmaailman avartamista. Ehdin työssäni kohdata ihmisiä liki kaksikymmentä vuotta sisätiloissa ennen kuin tajusin ja uskalsin ajatella, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Alkuun saattaa joutua ainakin hetkellisesti menemään jopa omalle epämukavuusalueelle, onhan aina helpompaa juoda ryhmän kanssa ne kahvit sisällä keittiön pöytien äärellä kuin metsässä kannon nokassa tai kivellä istuen. Mutta kokemuksen myötä uskallan jo sanoa, että tässä asiassa pieni panostus palkitsee moninkertaisesti, oli kyse sitten työntekijästä tai ryhmäläisestä. Luontoon lähtöä, varsinkin ryhmän kanssa edesauttaa se, jos löytyy kollega, joka jakaa saman arvo- ja ajatusmaailman. Jo pelkästään turvallisuusnäkökulmasta työtoveri on merkittävässä roolissa luonnossa liikuttaessa. Se, että tuntee retkelle osallistujat omine erityispiirteineen jo entuudestaan, luo myös luottamusta puolin ja toisin. Joillakin retkillä mukaan on saanut tulla myös ryhmäläisen lähiomainen turvaa tuomaan.
Luontolähtöisessä diakoniassa on tarkoitus tuoda luonto osaksi normaalia diakonian arkea. Osaksi kaikkea sitä, mitä muutenkin tekisimme. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana sille, miten moninaisin keinoin tätä voi toteuttaa. Yksinkertaisimmillaan luontolähtöinen diakonia on asiakkaan kohtaamista toimiston sijasta lähipuistossa. Jos kävely ei ole se juttu tai mahdollisuus, niin rauhallinen lähipenkki puun varjossa on pieni askel luonnon äärelle. Jos uloslähtö esimerkiksi kotikäyntiasiakkaan kohdalla ei onnistu, voi tuolit tuoda ikkunan ääreen ja olla siinä luonnon äärellä. Ja kun oikein vauhtiin päästään, niin mahdollisuuksia on monia aina laavuista luontopolkuihin ja luontonähtävyyksiin, niin lähellä kuin kauempanakin vaikka ryhmien kevätretkikohteina. On tärkeää mahdollistaa myös inva-ryhmäläisten luontoon ja retkille mukaan pääseminen. Tampereen seudulla olemme hyödyntäneet mm. Tohlopin esteetöntä luontopolkua. Olen kuullut myös luontolaavuilla järjestetyistä yhteisöruokahetkistä.
Jos metsään haluat mennä nyt
Ulkona luonto ja liikkuminen ruokkivat omalta osaltaan siellä olemista ja keskusteluita. Monesti olen saanut huomata miten paljon helpompaa asiakkaan on puhua vaikeistakin asioista esimerkiksi yhteisellä sauvakävelylenkillä molempien askeleiden ja katseiden suunnatessa eteenpäin. Luonnossa liikkuessa asiakkaat ovat esitelleet minulle omia mielipaikkojaan tai jos sellaista ei ole ollut, niin olemme saattaneet joskus yhdessäkin sellaisen etsiä. Olemme valokuvanneet paikan ja asiakkaat ovat kertoneet, että esimerkiksi talvisin he ovat palanneet kesäkaudella otetun kuvan kautta tuohon mielipaikkaan. Joku on kertonut tallentaneensa mielipaikan valokuvan puhelimensa näyttökuvakseen. Asiakkaat ovat kertoneet käyttävänsä mielipaikan valokuvaa esim. rauhoittumiseen, rentoutumiseen tai helpottamaan ahdistusta. Luonnossa oleminen ei saisi kuitenkaan olla millään muotoa suorittamista ja kaikessa on hyvä muistaa asiakaslähtöisyys. Asiakas määrittää ensinnäkin sen, että lähdetäänkö yleensäkään ulos ja luontoon sekä kulloinkin tehtävän reissun pituuden ja tahdin. Aina toki voin työntekijänä ehdottaa ja kannustaa ainakin kokeilemaan.
Kokemuksen kautta olen havainnut, että erityisesti ryhmät kaipaavat metsään monesti jotain järjestettyä toimintaa kävelyn ja olemisen oheen. Erinäiset valmiit luontoon liittyvät materiaalit toimivat tässä hyvin. Niitä löytyy sekä painettuina että netin maailmasta. Itse olen hyödyntänyt usein esimerkiksi ”Nautitaan luonnosta”-kortteja (Minna Sillanpää Säätiön Kuu kiurusta kesään hanke 2017-2019), jotka löytyvät myös verkosta.
Ryhmäläisten oma luontoasiantuntijuus kannattaa ehdottomasti kannustaa esiin esimerkiksi lintuja tai kasveja tunnistettaessa. Kukapa estää kutsumasta retkelle mukaan vierailijaa vaikkapa paikallisista luontoharrastajista. Yksinkertaisimmillaan olemme ryhmien kanssa kuitenkin vain etsineet kevään merkkejä tai ihmetelleet ja aistineet Luojan luomia ihmeitä luonnossa.
Miksi luontoon?
Luonnon läheisyys ja siellä liikkuminen mm. laskee verenpainetta ja stressitasoa, tasaa sykettä sekä kohentaa mielialaa. Luonnossa oleminen auttaa ymmärtämään osallisuutemme kaikkeen ympärillä olevaan.
Luonnossa oleminen on vuorovaikutuksellista olemista. Parhaimmillaan luonto tarjoaa meille tutkitustikin sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksissa on hyvin laajalti todettu, että luonnon läheisyys ja siellä liikkuminen mm. laskee verenpainetta ja stressitasoa, tasaa sykettä sekä kohentaa mielialaa. Toisaalta luonnossa oleminen lisää arvostustamme ja kunnioitustamme luontoa kohtaan, sekä auttaa ymmärtämään osallisuutemme kaikkeen ympärillä olevaan.
Hyvin pitkälle luontolähtöisyys työssäni on lähtenyt ja pysynyt yllä omasta kiinnostuksestani, mutta myös saadusta positiivisesta palautteesta ja innostuneesta ilmapiiristä. Parasta on ollut, kun tekemiämme luontoretkiä muistellaan ja toivotaan yhä uudelleen tai kun asiakas kysyy kohdatessamme, että koska ehtisin lähtemään kävelylle. Ryhmän kanssa haaveilemme yön yli metsäretkestä.
Luontolähtöisyydestä on tullut osa työni arkea!
Marjut Kuusijoensuu-Prusi
Diakoniatyöntekijä, diakonissa-sairaanhoitaja, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Nokian seurakunta
