Kate Raworth luennoimassa. Kuva Arbeid & Milieu / CC BY 2.0
Puheenvuorosarjan ensimmäisessä osassa ”Kestävästä kehityksestä donitsitalouteen” käsittelin kestävyysajattelun taustaa ja haasteita tänä päivänä sekä totesin tarpeen entistä kokonaisvaltaisemmalle hahmotustavalle.
Yksi viime vuosien merkittävimmistä tällaisista uusista hahmotustavoista on englantilaisen ekonomistin Kate Raworthin kehittelemä donitsitalousajattelu (Doughnut economics). Tässä toisessa osassa kuvaan, millaisten pohdintojen kautta Raworth päätyi donitsitalousmalliinsa. Sen sisältöä ja mahdollista sovellettavuutta kirkon diakonian viitekehyksenä avaan tarkemmin sarjan seuraavassa osassa.
Nuori Raworth heräsi maailman epäoikeudenmukaisuuteen ja ympäristökysymyksiin 1980-luvulla. Koska monet maailman suurimmista ongelmista näyttivät liittyvän tavalla tai toisella talouteen, hän päätteli, että taloustiedettä opiskelemalla hän saisi välineitä näiden ongelmien ratkaisemiseen, siis maailman parantamiseen.
Taloustieteen opinnot maineikkaassa Oxfordin yliopistossa tuottivat Raworthille kuitenkin nopeasti pettymyksen. Taloustiede tuntui elävän omassa suljetussa maailmassaan, jossa Katea askarruttavia ihmiskunnan suuria kysymyksiä ei tuntunut olevan lainkaan olemassa.
Taloustieteen teoriat keskittyivät mallintamaan sitä, miten raha virtaa suljetussa järjestelmässä, kotitalouksien ja yritysten välillä, pelkästään kysynnän ja tarjonnan lakien säätelemänä, julkisen sektorin vaikutuksen ollessa ideaalitapauksessa minimaalinen. Ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksille tai julkisen sektorin positiiviselle roolille ei näissä malleissa ollut sijaa.
Lopulta turhautunut Raworth jätti opinnot kesken ja lähti auttamaan ihmisiä konkreettisesti. Hän työskenteli useissa kehitysprojekteissa Afrikassa ja Aasiassa, mm. tukien kehittyvien maiden naisia pienyritysten perustamisessa mikrolainojen avulla. Raworth oli myös useiden vuosien ajan mukana tuottamassa YK:n vuosittaista Inhimillisen kehityksen raporttia ja toimi pitkään yhden maailman suurimman kehitysyhteistyöjärjestön, brittiläisen Oxfamin neuvonantajana.
Käytännön kehitysyhteistyössä Raworth törmäsi kuitenkin yhä uudestaan siihen, että globaalin talouden äkkiheilahdukset, kuten Aasian talouskriisi 1990-luvun lopulla, tekivät hetkessä tyhjäksi vuosien pitkäjänteisen työn ihmisten elinolojen parantamiseksi. Lontoon ja New Yorkin pörsseissä ja muissa taloudellisen vallan keskuksissa tehtiin päätöksiä, joilla oli välittömiä ja dramaattisia vaikutuksia satojen miljoonien ihmisten elämään erityisesti kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kehittyville maille sanelemat, uusliberalistiseen talousajatteluun perustuneet julkisen talouden ”tervehdyttämisohjelmat” leikkasivat hyvinvointi-investointeja miljoonilta. Millaisen tiedon ja teorianmuodostuksen varassa näitä massiivisia ratkaisuja lopulta tehtiin?
Myös ekologinen kestävyyskriisi, ennen kaikkea kiihtyvä ilmastonmuutos, iski lisääntyvien sään ääri-ilmiöiden myötä kovimmin ennestään heikoimmassa asemassa oleviin, kuten kehittyvien maiden naisiin, joiden kanssa Raworth työskenteli.
Ekologinen kriisi ja ilmastonmuutos näyttivät nekin kytkeytyvän monin tavoin vallitsevaan globaalin talousjärjestelmään, ennen kaikkea ajatukseen, että kaiken inhimillisen kehityksen edellytyksenä on rajaton taloudellinen kasvu itseisarvona ja päämääränä, jota ei pidä kyseenalaistaa.
Kuitenkin jo Rooman klubin raportista Kasvun rajat (Limits of Growth, 1972) lähtien oli esitetty ajatuksia, että rajaton kasvu ei ole mahdollista maapallon kaltaisessa rajallisessa tilassa.
Työskentely kehittyvien maiden naisten kanssa ja omassa elämässä tapahtunut kaksosten äidiksi tuleminen taas konkretisoivat Raworthille sen, että iso osa ihmisyhteisöissä tapahtuvasta, tosiasiassa myös taloudellisesti hyvin merkittävästä toiminnasta, jää vallitsevan taloustieteellisen ajattelun näkökentän ulkopuolelle. Esimerkiksi kotitaloudesta huolehtiminen ja lasten ja vanhusten hoitaminen, joista naiset usein käytännössä vastaavat, jäävät näkymättömäksi ja taloustieteen näkökulmasta arvottomaksi työksi, koska 1900-luvun jälkipuoliskolla yhteiskunnan taloudellisen toimeliaisuuden ja kehittyneisyyden mittariksi vakiintunut bruttokansantuote (BKT) ei huomioi niitä lainkaan. Taloudellisten mittarien puutteellisuus on tasa-arvokehityksen kannalta iso ongelma, koska yhteiskunnassa tehtäviä poliittisia ratkaisuja perustellaan nykyisin ennen kaikkea taloudella.
Vallitsevan taloustieteellisen paradigman sokeat pisteet näyttivät siis monin eri tavoin vaikeuttavan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista.
Niinpä Raworth 2000-luvulla palasi taloustieteen pariin. Nyt hän otti tavoitteekseen luonnostella teoreettista perustaa sellaiselle käsitykselle taloudesta, joka ei irrottaisi sitä omalakiseksi kokonaisuudekseen, vaan asettaisi talouden osaksi laajempaa ekologista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kokonaisuutta. Tällöin taloudellisen toiminnan reunaehtoja määrittävät toisaalta planeetan rajallinen ekologinen kantokyky kaiken elämän ja inhimillisen toiminnan perustana ja toisaalta tavoite mahdollistaa hyvän inhimillisen elämän perusedellytykset kaikille tämän rajallisen planeetan asukkaille, eli sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Vain näiden molempien reunaehtojen täyttyessä 7,5 miljardin ihmisen elämä rajallisella planeetalla voi olla sekä turvallista että oikeudenmukaista. Ja näissä rajoissa talouskin voi kukoistaa kestävästi.
Kun Raworth alkoi luonnostella tällaista kahdesta suunnasta rajattua tapaa ymmärtää talouden merkitys ja tehtävä, hahmotelma se sai pian donitsin muodon.
Donitsin sisäkehän muodostivat ne hyvän inhimillisen elämän perusedellytykset, jotka on tiivistetty esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Donitsin ulkokehä taas muodostuu niistä planeetan ekologisen kestokyvyn kriittisistä mittareista, joista ekologit ja systeemitieteilijät ovat vuodesta 2009 alkaen puhuneet planetaarisina rajoina (Planetary Boundaries).
Vain näiden kahden kehän välisessä tilassa ihmiskunnan turvallinen ja oikeudenmukainen elämä on mahdollista. Talouden tehtävä on auttaa ihmiskuntaa pääsemään tähän turvalliseen tilaan, ei puskea ihmiskuntaa siitä ulos.
Tarkastelen donitsimallia lähemmin puheenvuorosarjan seuraavassa osassa. Sitä odotellessa voit katsoa TEDx-luennon, jossa Raworth kertoo matkastaan donitsitaloustieteilijäksi: https://youtu.be/1BHOflzxPjI tai lukea donitsimallista: https://www.kateraworth.com/doughnut/
Jari Visto
TM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu
