”Äiti, saanko mäkin ratsastaa, kun kaveritkin käy talleilla ja niillä on kiva?”
Mitähän Luther olisi mieltä tästä pyynnöstä? Jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta, ja siihen hyvään elämään kuuluvat mukavat kaverit ja hyvät harrastukset. Tuo varhaisteinin pyyntö äidille voi kyllä olla todella ahdistava sille vanhemmalle, joka pohtii, mitä huomenna on varaa syödä.
Martti Luther ymmärsi hyvän elämän ja jokapäiväisen leivän olevan laajempi asia kuin vain riittävä ravinto. Koti ja perhe, sopiva työ ja riittävä varallisuus, ystävät ja rauha ja kaikki muu tarpeellinen kuuluvat ihmisen elämän tärkeisiin peruspilareihin. Mutta mitä voi tehdä, kun kaikesta on pulaa eikä elämä näytä helpottavan ajan kuluessakaan?
”Tuntuu, että kukaan ei pysty auttamaan, kun elämässä on niin moni asia huonosti.”
Diakoniatyö Salon seurakunnassa on erittäin laajaa jo ihan työntekijäresurssinkin kannalta. Me kaikki diakoniatyössä toimivat olemme jatkuvasti sen haasteen edessä, että ihmisten ongelmat tulevat hankalammiksi ja laajemmiksi. Seurakuntamme suuntaviivoissa kutsumme ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen ja kestävälle perustalle sekä rohkaisemme välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Painopisteissä puhutaan yhtenäisestä tekemisen kulttuurista ja asioiden yksinkertaistamisesta. Miten nämä strategiset suuntaviivat auttavat diakoniatyössä? Meidän työmme pitäisi olla kristilliseen rakkauteen perustuvaa ja kaikilla elämänaloilla eheyttävästi toimivaa. Osallisuus ja vastuullisuus ovat tärkeitä arvoja, ja ihmisarvoisen elämän täytyy olla kaikille mahdollista. Henkinen, hengellinen, fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus tulisi ottaa huomioon kaikessa, onnistuukohan se koskaan?
Yhteistyö on voimaa – se on ainakin totta ja tuntuu olevan mahdollista Salon seurakunnassa ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Seurakunta on haluttu yhteistyökumppani kaupungin sosiaalitoimelle ja vammaisjärjestöille, urheiluseuroille ja kouluille sekä muille kolmannen sektorin toimijoille. Esimerkiksi sosiaalitoimen kanssa teemme yhteistyötä lähes päivittäin: vuokrarästeissä autetaan aina vain kolmikanta-periaatteella, eli seurakunta, sosiaalitoimi ja asiakas itse maksavat kolmasosan laskusta. Muutenkin tapaamme työntekijöiden kesken ainakin kerran vuodessa ja keskustelemme yhteisistä tavoitteistamme ja uusista mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi huonoimmassa asemassa olevien vanhusten löytämiseksi tehdään yhteistyötä, jossa tällainen toisten työn arvostaminen on tärkeää.
Ihmisten arkipäivässä selviytymistä ja elämänlaatua tukee mahdollisuus saada diakoniatyöstä apua kunnallisen avun saamiseksi. Lomakkeista ja käytännöistä on tullut niin mutkikkaita, että ihmiset jättävät joskus hakematta apua niiden vuoksi. Ja moni asiakas on kertonut luottavansa meihin enemmän kuin muihin auttajatahoihin – tuntuuhan se hyvältä, että meihin luotetaan. Yritämme pitää esillä sitä ajatusta, että sosiaalitoimi ja Kela ovat kuitenkin ensisijaisia auttajatahoja.
Anne Sippola
diakoniajohtaja, pappi ja erityistason perheterapeutti
Salon seurakunta
Artikkeli julkaistu kokonaisuutena Diakonia1/18
(kuva: Antti Sepponen)
