Tietojohtamisesta (tiedolla johtaminen, tiedon johtaminen) ryhdyttiin puhumaan Suomessa kuuluvammin 1990-luvulla. Osaltaan tietojohtamisen merkityksen korostamiseen on vaikuttanut tiedontuotannon erittäin voimakas kehittyminen ja sen myötä tietotulvan kasvu. Päätöksenteon läpinäkyvyys edellyttää puolestaan kykyä perustella tehdyt päätökset tiedolla, joka on julkisesti saavutettavissa ja punnittavissa.
Usko tiedon merkitykseen myös kirkon toiminnan johtamisessa ja edistämisessä on vahva. Keskeisiä tietoresursseja ovat työntekijöiden osaaminen, tietojärjestelmät ja -verkot. Samalla myös kirkossa joudumme arvioimaan mitä tietoa ja millä tavoin tuotamme itse, mitä kannattaa tuottaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa, mitä tietoa hankitaan toisaalta.
Tietojohtamisen yksi keskeinen haaste on nähdä itse kunkin oman tiedontuotannon (ja esimerkiksi siihen käytetyn ajan) merkitys sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Jos tuotettua tietoa ei yhdessä hyödynnetä, sen tuottamiseen käytetty aika näyttäytyy turhana. Tietojohtamisen painopisteen tulisi olla tiedon tuottamisen ja kokoamisen (tietohallinto) sijaan tiedon hyödyntämisessä.
Kirkon tilastointia uudistettiin huomattavasti muutama vuosi sitten. Diakoniatyöntekijöille yksityiskohtaisempi toiminnan tilastointi on ollut tuttua jo pidempään, mutta monelle muulle seurakunnan työntekijälle uudistus merkitsi uudenlaisen työotteen opettelua. Tämä näkyi käynnistysvaikeuksina ja ilmenee edelleenkin pohdintoina tilastointiin käytettävän työajan järkevyydestä.
On varmasti tarpeen tehdä väliarviointia tilastouudistuksesta ja sen toimivuudesta. Samassa yhteydessä tulisi kartoittaa kirkon tiedontuotannon kokonaisuus ja siihen liittyvät uudistustarpeet. Missä määrin ja millä tavoin seurakunnat ja keskushallinto hyödyntävät tilastoja ja mitä muuta täydentävää tiedontuotantoa meillä on käytössä. Kun resurssit pienenevät, on tarpeen arvioida, mitä tietoa tuotamme itse ja mitä kannattaa tuottaa yhdessä tai yhteiskumppanien toimesta. Tämä edellyttää tietojohtamista, tässä tapauksessa etenkin keskinäistä koordinointia ja roolien selkiyttämistä.
Diakonian ja sielunhoidon osalta hyödynnämme seurakunnista saatavaa tilastotietoa vaikuttamisviestinnässä ja toiminnan kehittämisessä. Kun esittelemme kirkon diakoniatyötä eri yhteyksissä, hyödynnämme siinä tilastojen tuottamaa tietoa. Kirkon diakoniarahaston tai Kirkon keskusteluavun tilastot antavat meille ja yhteistyökumppaneille tärkeää tietoa siitä, mitä ihmisille kuuluu, mitkä ovat tällä hetkellä yhteiskunnalliset kipupisteet, ja luovat näin myös kirkon omalle vaikuttamispuheelle uskottavaa tietopohjaa. Toki tilastot ovat tarpeen myös tuottamaan tietoa toimintamme laajuudesta ja merkittävyydestä, mikä aika ajoin unohtuu sekä medialta että yhteiskunnallisilta päättäjiltä.
Hyödynnämme paljon muitakin tiedonlähteitä, koska tilastot eivät suinkaan kerro työstä kaikkea. Tuotamme yhteistyössä eri toimijoiden kanssa joka toinen vuosi Diakoniabarometrin, olemme mukana käynnistämässä selvityksiä ja tutkimuksia sekä kehittämishankkeita, joissa laadukas ja kattava tiedontuotanto on välttämätöntä.
Seurakuntien tuottamilla tilastoilla on merkitystä valtakunnallisesti ja paikallisesti. Koronapandemian aikana olemme tuottaneet ja viestineet tietoa eri tahoille (kirkon ja muun yhteiskunnan päätöksenteon tueksi) tilastotiedon avulla. Sen lisäksi on ollut ja on tarvetta tuottaa tietoa muutoin, kuten Kirkon tutkimuskeskus on ansiokkaasti tehnyt. Tätä kokonaisuutta on hyvä kehittää, jotta voimme yhdessä tuottaa mahdollisimman kustannustehokkaasti tietoa akuutteihin tarpeisiin.
Ks. tilastojen ja selvitysten hyödyntämisestä koronapandemiaan liittyen esimerkiksi Diakonia+ -verkkolehden julkaisut: http://diakoniaplus.fi/diakonian-tilastot-elavat/ ja http://diakoniaplus.fi/koronakriisista-diakonian-ja-sielunhoidon-nakokulmasta/.
Uusi, järjestyksessään jo 11. Diakoniabarometri 2020 Aina uuden edessä julkaistaan maanantaina 21.9. klo 13–15. Julkaisu tapahtuu Diak Kalasataman kampuksella Helsingissä ja tilaisuuteen pääsee osallistumaan myös verkossa. Barometri tuotetaan yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun, Diakoniantutkimuksen seuran, Kirkon tutkimuskeskuksen, Diakoniatyöntekijöiden liiton ja Kirkon diakonian ja sielunhoidon yksikön kanssa.
Tietojohtamisesta ks. esimerkiksi teos Tietojohtaminen (2013).
Kalle Kuusimäki
