Luottamus edellyttää kokemusta yhteydestä ja osallisuudesta. Ihminen syntyy yhteyteen toisten kanssa ja tarvitsee sitä. Yksinäisyys voi tuntua pahemmalta kuin fyysinen kipu.
Joka viides suomalainen lapsi ja nuori kertoo olevansa yksinäinen. Heistä kymmenen prosenttia kokee olleensa yksinäisiä pitkään, yli vuoden ajan. Yksinäinen lapsi ja nuori kaipaa ystävää, joka pitäisi juuri häntä tärkeänä – ja kärsii tiedosta, ettei sellaista ihmistä ole. Yksinäisyys merkitsee lapselle ja nuorelle epäonnistumisen kokemusta ja häpeää siitä, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan.
Kaveripiirin ulkopuolelle jäämiseen voivat vaikuttaa monet, varsin sattumanvaraisetkin syyt. Myös kasvuympäristö, sosiaalinen arkuus tai vanhempien sosiaalisten taitojen puuttuminen vaikuttavat siihen, kuinka lapsi oppii toimimaan vuorovaikutustilanteissa vertaisryhmissä. Lapsen kokema yksinäisyys on hänelle kehitysriski. Kokonaan ulkopuolelle syrjäytetyn nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat yli miljoona euroa. Inhimillinen kustannus on mittaamaton.
Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat vaikuttaa ratkaisevalla tavalla lapsen ja nuoren käsitykseen itsestään. Kun yksinäisyys pitkittyy, voi lapsi tai nuori ajatella yksinäisyyden syynä olevan hänen oma kelpaamattomuutensa ja tilanteen olevan siksi ratkaisematon.
Nuorilta kysyttäessä he mainitsevat suurimmaksi syyksi syrjäytymiseen juuri yksinäisyyden. Tilastokeskuksen tutkimusten mukaan syrjäytymisriskiin vaikuttavat erityisesti perhetausta, ulkomaalaisuus ja vanhempien koulutustaso, huostassa oleminen ja asunnottomuus. Syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria on arvioitu olevan noin 70 000.
Rippikoulu voi tarjota uuden mahdollisuuden
Kirkon rippikoulutyö tavoittaa lähes 84 % ikäluokasta. Parhaimmillaan se tarjoaa nuorelle yhteyden kokemuksen ja osallisuuden tunteen. Tutkimusten mukaan 15‒16-vuotiaiden poikien kokemus osallisuudesta kasvaa verrattuna edellisiin ikävuosiin. Perusteena on todennäköisesti juuri rippikoulun suuri merkitys. Hyvä rippikoulu on suojaava tekijä ja parhaimmillaan myös korjaava kokemus, joka mahdollistaa uuden vaiheen nuoren elämässä. Rippikoulun keskeinen tavoite onkin, että nuoret kokevat turvallisuutta, pyhyyttä, iloa ja yhteyttä.
Rippikoulu on elämänkoulu: siellä tietoisesti pohditaan ihmisenä ja lähimmäisenä olemista. Rippikoulu voi auttaa nuoria luomaan ja vaalimaan yhteyttä toiseen ihmiseen. He saavat parhaassa tapauksessa kokea olevansa tärkeitä ja rakastettuja osia yhteisöään. Sillä, miten rippikoulussa katsotaan toista ihmistä ja miten siellä puhutaan toisille, on väliä. Rippikoulu voi olla joskus käänteentekevässä roolissa syrjäytymisen ehkäisyssä ja yksinäisyyden torjunnassa. Se voi olla paikka, jossa nuori saa olla rauhassa oma itsensä ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.
On syvästi perusteltua tukea nuoria luomaan ja ylläpitämään kestäviä ihmissuhteita. Elämän mieli on relaatiossa: suhteessa toiseen ihmiseen ja suhteessa Jumalaan. Toistemme avulla kestämme elämän, sen kaiken, mikä elämässä on kestettävä. Kristillisen kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen ja Jeesuksen käskyn mukaisesti jokaisella ihmisellä on vastuu olla auttajana ja lähimmäisenä toiselle. Samaan aikaan jokaiselle kuuluu myös oikeus olla haavoittuva ja tarvita lähimmäisyyttä toisilta. Kukaan ei voi olla elämässään vain auttaja tai vain apua tarvitseva. Ihmisenä olemiseen kuuluvat nämä molemmat puolet.
Nuorten myötätuntotaitoja ja myötätunnon kanavoimista toimintaan tulee tukea ja edistää. Myötätunto on juuri sitä, mistä Jeesus antaa omassa elämässään esimerkin. Kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys Jumalan myötätunnosta ihmisiä kohtaan. Myötätunto on kanava, jonka kautta syntyy ihmisten halu edistää hyvän elämän toteutumista lähellä ja kaukana. Se on myös kanava luottamuksen ja turvallisuuden vahvistumiseen sekä yksilön että yhteisön elämässä.
Isostoiminta tarjoaa yhteisön
Rippikoulun jälkeiseen isostoimintaan osallistuminen voi olla merkittävää nuoren myönteiselle kasvulle ja kehitykselle. Moni isonen kuvailee seurakunnan nuorten yhteisön olevan valtava kaveriporukka, jossa kaikki tulevat toimeen keskenään ja jossa ketään ei syrjitä tai kiusata. Tämä on arvokas ja panostamisen arvoinen asia. Toisaalta joskus isostoiminnan kuvataan olevan myös omista ”kuppikunnista” koostuva nuorten joukko.
Isostoiminta on nuorelle tila, jossa oma identiteetti, arvot, moraali, käsitykset kirkosta ja uskosta sekä kristittynä elämisestä kehittyvät jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Nuorten matkakumppaneina toimivat toiset nuoret ja työntekijät. On tärkeää, että nuorten yhteisössä vallitsee salliva, avoin ja kannustava ilmapiiri, jossa jokainen hyväksytään omine kysymyksineen ja kehitysvaiheineen. Työntekijöiden on näytettävä tästä esimerkkiä. Jokaisen hyväksyminen mukaan sellaisena kuin on, on kristillisen seurakunnan radikaali lupaus.
Seurakunnan toiminnan tulee olla nuorille turvallista kaikilla tasoilla. Se merkitsee yksilön ja hänen rajojensa kunnioittamista kaikilla inhimillisillä tasoilla: fyysisellä, henkisellä, hengellisellä, emotionaalisella, seksuaalisella ja sosiaalisella tasolla. Turvallinen seurakunta on yhteisö, johon ihminen saa tulla ja jossa saa olla luottaen siihen, että häntä kunnioitetaan, rakastetaan ja suojellaan juuri sellaisena kuin hän on.
Työntekijälle turvallisen seurakunnan ihanne merkitsee tietoisuutta vallasta ja vastuusta. Se merkitsee väärinkäytösten riskien tunnistamista ja tietoista panostamista niiden poistamiseen; valmiutta tarvittaessa muuttaa omia toimintatapojaan ja puuttua väärään toimintaan. Turvallisuutta rakennetaan monin pienin tavoin, esimerkiksi ystävällisillä katseilla ja huomaavaisuudella. Kiusaamiselle, syrjinnälle ja leimaavalle puhetavalle on nollatoleranssi.
Yhteiskunnallistakin merkitystä
Tutkimusten mukaan isostoimintaan osallistuvien nuorten ajattelu muuttuu sen aikana. Heidän halunsa auttaa heikommassa asemassa olevia lisääntyy ja halu vaikuttaa yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseen vahvistuu.
Isostoiminnan piirissä nuori saa välineitä eettiseen ajatteluun ja oppii kunnioittamaan erilaisia yhteiskunnan asettamia sääntöjä. Hän oppii kohtaamaan ympärillä olevaa erilaisuutta ja moninaisuutta sekä kunnioittamaan sitä. Toisten nuorten ja aikuisten kanssa toimittaessa ja esimerkiksi lähimmäisenrakkauden kysymyksiä käsiteltäessä nuori saa mahdollisuuden kehittää myötätuntotaitojaan ja kykyään asettua toisen asemaan.
Rippikoulu ja isostoiminta ovat monen muun seurakunnan työn tavoin kuin aaltojen lähettämistä. Kuin meren aallot jatkavat aina eteenpäin rantaan asti, myös työmme merkitys ja vaikutus voi jatkua pitkälle ja ulottua kohtaamisten välityksellä lukemattomiin ihmisiin. Sellaista on Jumalan työ maailmassa.
Heli Pruuki
Erityisasiantuntija, Nuori kirkko ry
(Kuva: Jussi Vierimaa, Kirkon kuvapankki)
