Kuva: Kestävä tulevaisuus - Agenda 2030 talkookirjan kansikuva / Kirkon julkaisut
Agenda 2030
Syyskuussa 2015 YK:n jäsenmaat sopivat New Yorkissa järjestetyssä huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17. Yhdistävänä päätavoitteena on kääntää globaalin kehityksen suuntaa siten, että ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, yhteiskuntien vakaus sekä luonnon monimuotoisuus turvataan nykyistä paremmin.
Agenda 2030 tavoitteet koskevat kaikkia maita, alueita ja paikkakuntia. On tärkeää kysyä, miten eri paikkakunnilla, kaupunginosissa ja seurakunnissa voidaan liittyä näihin yhteisiin tavoitteisiin.
Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on ihmisoikeuskysymys. Ilmastonmuutos koettelee erityisesti alueita, joissa elinolot ovat muutenkin vaikeat. Monien toimeentulo on riippuvainen luonnon tasapainosta sekä säiden ja elinolojen ennustettavuudesta. Haavoittuvassa asemassa olevat kansakunnat ovat riippuvaisia meidän muiden valinnoista. Vastuuta kantavilla ja kestävillä valinnoilla voimme edetä kohti turvallisempaa yhteistä tulevaisuutta.
Talkookirja avuksi
Monet kirkot ympäri maailmaa ovat liittyneet Agenda 2030 tavoitteisiin. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan evankelisluterilaiset kirkot ovat tehneet omat työkirjansa tavoitteiden pohtimiseen ja konkretisointiin. Suomen evankelisluterilainen kirkko on nyt osaltaan mukana toteuttamassa Agenda 2030 tavoitteita.
Joulukuussa 2020 julkaistu Kestävä tulevaisuus – Agenda 2030 talkookirjan avulla rohkaistaan löytämään merkitystä pienistä teoista sekä innostaa pohtimaan suhdetta omaan lähiympäristöön yhdessä toisten kanssa.
Kirja tarjoaa tiedollisia ja hengellisiä näkökulmia tavoitteiden sisältöihin sekä virikkeitä yhdessä tekemiseen ja vaikuttamiseen. Kestävä kehitys ja tulevaisuus on totisesti yhteinen asia.
Talkookirjaa voidaan käyttää eri tavoin edistämään kestävään kehitykseen liittyvää pohdintaa ja tekemistä ryhmien ja verkostojen toiminnassa. Sisältöjä voidaan soveltaa erilaisten tarpeiden mukaan ja vain yhtä oikeaa käyttötapaa ei ole. Mahdollisuuksia on siis monia. Agenda 2030 tavoitteet voivat olla kukin vuorollaan tapaamisen teemana ja kokoontumisen sisältö voi näin rakentua teemoittain. Tavoitteita voidaan työstää myös yhtenä ryhmäkerran kokoontumisen osa-alueena tai voi myös luovasti keksiä muita käyttötapoja.
Oleellista on yhdessä oppimisen, tiedonrakentumisen ja tekemisen mahdollistaminen kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen edistämiseksi. Tarvitsemme aitoa dialogia ja sen edellytyksistä on tärkeää pitää huolta.
Dialogi muuttaa maailmaa
Dialogin lähtökohtana on, että jokaisen näkökulma on yhtä arvokas. Tästä syystä arjen erilaiset valta-asemat on hyvä tunnistaa ja tietoisesti siirtää syrjään. Dialogisen keskustelun tavoitteena on ymmärryksen kasvattaminen toisten näkemysten ja kokemusten kautta.
Dialogi ei kuitenkaan tavoittele lähtökohtaisesti yhteisymmärrystä, mutta se rakentuu toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle.
Dialogin avulla voimme tuoda omat ja muiden oletukset esiin, vaikka ne olisivat erilaisia tausta-ajattelultaan ja oletuksiltaan. Dialogi edellyttää osallistujilta luottamusta siihen, että toisilta saatu tieto on arvokasta, sekä siihen, että osallistujiin voi ihmisinä luottaa. Luottamus syntyy keskinäisen arvostuksen kautta, vaalikaamme siis sitä. Dialogitaitoihin kuuluu kyky kuunnella, puhua ja käsitellä omia tunteitaan.
Piirimuotoinen keskustelu edistää dialogia. Se on ikiaikainen kohtaamisen tapa, joka mahdollistaa kunnioittavan ja toiset huomioivan keskustelun. Piirissä näemme toistemme eleet ja kehon kielen.
Piirissä kukaan ei jää toisten taakse ja voi osallistua itselle sopivalla tavalla.
Piiriin tarvitaan tuoleja, jotka asetetaan rinkiin ilman pöytiä. Piirissä johtajuutta jaetaan ja kannetaan yhdessä vastuuta keskustelun etenemisestä ja merkityksellisyydestä. Ryhmän ohjaaja näkee kaikki ja voi osaltaan ohjata ryhmän hyvinvointia sekä huolehtia ajankäytöstä. Ohjaajana on tärkeä huolehtia siitä, että keskustelun periaatteet luodaan yhdessä, ne kerrataan ja niiden käytöstä pidetään kiinni.
Airi Raitaranta
asiantuntija, Kirkkohallitus