Tein vuosi sitten keväällä Diakissa diakoniksi opiskellessani opinnäytetyön ”Koronpandemian merkitys Tampereen Messukylän seurakunnan diakoniatyössä vuonna 2020”. Sain opinnäytetyötä ja diakoniaharjoittelua tehdessäni nähdä, miten kokonaisvaltaisesti, täydestä sydämestä ja uskomattoman rautaisella ammattitaidolla diakoniatyöntekijät tekevät työtään myös kriisin keskellä. Olen todella kiitollinen kaikista niistä opeista ja neuvoista, joita Messukylän diakoniatyöntekijöiltä olen saanut. Nyt korona-aikaa on eletty jo kaksi vuotta ja opinnäytetyöhaastatteluistakin on vuoden verran aikaa. Palasin valmiin opinnäytetyöni ääreen ja haastattelin uudelleen Messukylän seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna Henrikssonia. Lisäksi sain Messukylän diakoniatiimin uusimmalta työntekijältä Liisa Nurmiselta pienen tervehdyksen, joka on tämän tekstin lopussa.
Muutosten aikaa ja uusia kokeiluja
Vuosi sitten haastattelemani diakoniatyön ammattilaiset kertoivat, että monet työn tekemisen tavat muuttuivat nopeasti keväällä 2020. Ensimmäisenä koronakeväänä puhelimet soivat taukoamatta. ”Tapahtuipa ympärillä mitä tahansa, ihmisiä ei voi jättää kohtaamatta”, sanoi yksi haastateltavista. Työntekijät järjestivät ruokajakoa uudelleen useamman kerran, kun ruokaa jaettiin välillä sisätiloissa, välillä ihmisten kotioville ja välillä Ruokapankin autosta seurakuntatalojen pihoilla. Yhteisten ruokailujen tilalla järjestettiin noutoruokamahdollisuuksia. Työntekijät tapasivat asiakkaita puhelimessa näkemättä heitä kasvokkain, jolloin eleet, ilmeet ja kehonkieli jäävät näkemättä ja kokonaistilanteen arviointi on hieman hankalampaa. Monet kokoukset siirrettiin Teamsiin, ja suurin osa työstä hoidettiin etänä, joten työmatkoihin ei kulunut paljoa aikaa ja vapaa-aikaa jäi enemmän.
Kun paljon toimintaa jäi tauolle rajoitusten vuoksi, diakoniatiimi kokeili esimerkiksi senioripäivien striimaamista ja seniorikirjeitä. Senioripäivän striimejä katsottiin ympäri Suomea ja jopa ulkomailla. Myös seniorikirjeistä tuli nopeasti hitti. Niitä lähetetään edelleen joka kuukausi sadoille senioreille, ja osoitelistalle tulee jatkuvasti uusia nimiä. Kirjeissä on monipuolista sisältöä, kuten esimerkiksi hartaustekstejä, jumppaohjeita, pulmatehtäviä, ristisanoja tai työntekijöiden tervehdyksiä. Palaute kirjeistä on ollut erittäin hyvää ja monet odottavat todella paljon uuden kirjeen saapumista.
Voimaa yhteisistä kahvihetkistä
Kevään 2020 YT-neuvottelut ja lomautusuhka toivat lisästressiä ja epätietoisuutta Tampereen seurakuntayhtymän työntekijöille. Lomautusjaksot työntekijöille ehdittiin jo sopia, mutta ne peruttiin viime metreillä, koska niille ei ollutkaan tarvetta.
Diakoniatiimi piti “kymppikahveja” eli tiimin yhteisiä kahvihetkiä ensimmäisenä koronavuotena joka päivä ja vielä tälläkin hetkellä kolme kertaa viikossa. Kymppikahveilla on tilaa pohtia erilaisia tilanteita, keskustella asiakasasioista ja siten varmistella yhteistä linjaa eri asioissa sekä saada vertaistukea työkavereilta. Toiset haastattelemistani diakoniatyöntekijöistä kokivat, että tiimi lähentyi korona-aikana kymppikahvien myötä. Myös yli työalarajojen tapahtuneen yhteistyön koettiin kasvaneen ja toisilta työaloilta avun pyytämisen kynnyksen madaltuneen.
Yhteistyötä uusin keinoin
Yhteistyökumppaneiden kanssa tavat muuttuivat. Ohjaamon päivystys oli välillä etäpäivystystä. Työpaikkatyötä rajoitettiin, eikä diakoniatyöntekijä päässyt tehtaisiin, joissa yleensä käy säännöllisesti. Alueen kouluille ei päässyt etäopetusjakson aikana. Kelan työntekijän jalkautuminen ruokajakoon vuoden 2021 aikana oli kokeilu, josta annettiin hyvää palautetta. Seniorityössä tehtiin ja tehdään edelleen yhteistyötä kaupungin etsivän vanhustyön kanssa ja kaikilla alueilla toimitaan alueverkostoissa. Erityisesti sote-uudistuksen myötä on tärkeää olla verkostoissa mukana myös jatkossa.
LapsiArkki eli ilmainen ilta-aikaan tapahtuva lastenhoitopalvelu seurakunnan tiloissa oli osan vuodesta 2020 kiinni, mutta suurimman osan korona-ajasta kuitenkin auki. LapsiArkki tavoitti juuri niitä perheitä, joita varten se on kehitettykin. PikkuHelppi eli ilmainen lastenhoitopalvelu perheen kotona pystyttiin mahdollistamaan lähes koko korona-ajan viemällä vaikeimpina koronarajoitusaikoina lapsia ulkoilemaan ja välttämällä kodeissa sisällä käymistä. LapsiArkille ja PikkuHelpille on edelleen todella paljon kysyntää.
Yksinäisiä tavoittamassa
Yksinäisyys näkyi kasvavana ilmiönä ja siihen pyrittiin ja pyritään edelleen löytämään ratkaisukeinoja. Uusina kokeiluina diakoniatyöntekijät järjestivät kävelyretkiä, jotka päättyivät yhteiseen musiikki- ja kahvihetkeen. Ulkoilut eivät juurikaan keränneet ihmisiä ja osasyynä saattoi olla asiakkaiden kokema korkea kynnys lähteä ulos kodistaan.
Vuonna 2021 startattiin uusi senioreille suunnattu kehityshanke All inn Apu ja tänä vuonna sitä on tarkoitus laajentaa ja tehdä tunnetummaksi. Hankkeen tiimoilta on järjestetty yhteistyössä Mummon Kammarin kanssa uusille vapaaehtoisille koulutusta, ja mukaan on saatu yli 10 uutta vapaaehtoista. Koulutusyhteistyötä jatketaan myös tulevana keväänä. All inn avun tavoitteena on löytää yksinäisiä ja avun tarpeessa olevia ikäihmisiä, tuoda seurakuntayhteyttä, antaa digiapua, mahdollistaa ulkoilutus- tai ruoka-apua, sielunhoitoa ja ystävätoimintaa.
Tukea työhön lisäkoulutuksesta
Johtava diakoniatyöntekijä Anna Henrikssonin mukaan suurimmat opit koronapandemian ajalta saatiin jo ensimmäisenä koronavuotena. Nyt kokemusta ja erilaisia toimintamalleja on olemassa ja toimintojen muokkaaminen nopeasti on helpompaa. Asiakasmäärät ovat kasvaneet huomattavasti kahden vuoden aikana.
Mediassa on korostunut ruoka-apu, vaikka diakoniatyö on paljon muutakin. Diakonian puhelinpäivystykseen täytyi suunnata resursseja enemmän ja päivystysaikaa lisättiin, koska työtä tehtiin puhelimitse aikaisempaa enemmän ja diakoniatyöntekijöiden tavoitettavuutta haluttiin parantaa.
Keskusteluavun tarve on kasvanut ja siihen Messukylän seurakunta pyrkii vastaamaan lisäkouluttamalla työntekijöitään. Kaksi diakoniatyöntekijää ja neljä nuorisotyönohjaajaa opiskelevat nyt ratkaisukeskeisiksi nuorisoterapeuteiksi ja lisäksi neljä diakoniatyöntekijää ja yksi pappi aloittavat ratkaisu- ja voimavarakeskeiset lyhytterapiaopinnot. Tavoitteena on pystyä vastaamaan aiempaa paremmin ihmisten erilaisiin tilanteisiin, mielenterveyshaasteisiin sekä elämänhallinnan ongelmiin.
Työhyvinvointi työssäjaksamisen pohjana
Pienillä asioilla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin. Parityöskentely vastaanottotyössä on asiakkaan etu ja sen lisäksi se tukee työntekijöiden päätöksentekoa sekä mahdollistaa tilanteen purkamisen työkaverin kanssa heti asiakaskohtaamisen jälkeen. Henriksson korostaa, että on tärkeää huolehtia omasta ja työtiimin jaksamisesta, puhua asioista yhdessä ja pysyä toiveikkaana ja positiivisella mielellä, jotta on mahdollista tuoda toivoa ihmisten elämään. Tärkeää on säilyttää työssä ilo ja huumori sekä hyvä työilmapiiri. Kun työilmapiiri on kunnossa, jaksaa myös vaikeampina hetkinä työtä paremmin.
Anni Salmesvuori
Sosionomi (AMK) kirkon nuorisotyönohjaaja ja diakoni
Tampereen Messukylän seurakunta
Kuva: Maisema Tampereen seurakuntien kurssikeskus Aitosta. Anni Salmesvuori.
Messukylän diakoniatiimin uusimman jäsenen, Liisa Nurmisen (sosionomi AMK, diakoni) terveiset:
Ehdin aloittaa työt diakonina vähän päälle puoli vuotta ennen maaliskuuta 2020, jolloin koronan vaikutukset alkoivat vaikuttaa kunnolla arjessamme, työssämme ja juhlassamme. Suurimmaksi osaksi olen työskennellyt siis jatkuvien muutosten, etäisyyksien ja laajasti yhdessä jaetun huolen ja ahdistuksen kanssa. Yhtä lailla olen saanut työssäni nähdä ja olla osana myös yhdessä koettua toivoa, iloa, onnistumisia ja jälleennäkemisen riemuja.
Erityisesti nämä kaksi hetkeä tulivat mieleeni, miettiessäni ilon hetkiä työssäni. Oli hieno syyskuinen tiistaipäivä, kun minulle uusi senioriryhmä Etuovi, mutta toisilleen vuosia tuttu porukka, jälleen kokoontui koronarajoitusten lievennettyä ja toivottivat minut tervetulleeksi Atalassa Tampereella. Ilo ja innostus olivat elämää ja toisiamme juhlivaa, ja puheensorina elävöitti yhteistä hetkeä. Vaikka emme nähneet toistemme kasvoja kokonaisuudessaan, pystyimme kuitenkin katsomaan toisiamme silmiin. Tämä hetki yhdessä antoi meille kaikille paljon iloa.
Mielessäni on myös kohtaamiset yksinhuoltajaperheen äidin kanssa. Niissä hetkissä juttelimme hänen ja hänen perheen arjen haasteista ja koronan tuomista taakoista. Kuitenkin hänen toivo ja tahtotila taistella paremman tulevaisuuden puolesta puhuttelivat minua paljon. Ne ottivat suuremman osan, kuin ympäröivä maailman tilanne ja oman elämän kysymysmerkit.
Diakoniatyössä tulee käsiteltyä paljon surun, ahdistuksen ja toivottomuuden virittämiä tuntemuksia. Ja se on mielestäni rehellinen osa ihmisen elämää, jota ei tarvitse piilotella ja olla käsittelemättä. Tämän lisäksi on kuitenkin muutakin. On iloa, huumoria, lämpöä ja toiveikkuutta. Franciscus Assisilaisen rukouksessa rukoillaan Jumalalta voimia ja viisautta moneen asiaan, joista mielessäni usein kuitenkin resonoi tämä kohta: “Missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.” Tätä rukoilen omaan elämääni ja tekemääni työhöni. Rukoilen, että saisin olla Jumalan käytössä luomassa jotakin hyvää sinne, missä sitä tarvitaankaan, ja myöskin olla vastaanottamassa iloa ja lohdutusta.
