Miten pidämme toisistamme huolta? Mitä voimme yhdessä tehdä, ettei kukaan jäisi yksin? Mitä on tämän päivän vieraanvaraisuus? Miten voimme yhdessä edistää uusien yhteisöjen muotoutumista? Mitä muuta hyvää voisimme tehdä?
Näiden kysymysten äärelle kokoonnuttiin Joensuussa Pielisensuun seurakunnassa lokakuisena viikonloppuna. Art of Hosting -menetelmien varaan rakennettu viikonloppu kokosi kolmisenkymmentä osallistujaa, ja heitä fasilitoiva joukko tuli Kuopion ja Tampereen tuomiokapituleista.
Vaikea nimi, innostava menetelmä
Art of Hosting tarkoittaa monipuolista nippua osallistavia menetelmiä ja kantavia periaatteita, joiden avulla edistetään mielekkäitä keskusteluja. Art of Hosting -verkosto rantautui Suomen 2010-luvun alussa erityisesti järjestötoimijoiden pariin. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa primus motorina on toiminut lähinnä Tampereen hiippakunta.
Hosting viittaa vieraanvaraisuuteen, kannatteluun, osallistavaan johtamiseen, yhdessä luomiseen ja itseohjautuvuuteen. Näiden pohjalle perustuvat merkitykselliset keskustelut, joissa osallistujat ovat tasavertaisina mukana.
Taustafilosofialle keskeinen termi ”hosting” ei käänny suomeksi yhdellä sanalla. Se viittaa vieraanvaraisuuteen, kannatteluun, osallistavaan johtamiseen, yhdessä luomiseen ja itseohjautuvuuteen. Näiden pohjalle perustuvat merkitykselliset keskustelut, joissa osallistujat ovat tasavertaisina mukana. Hierarkiseen johtamiseen tottuneelle kokemus voi olla mullistava. Kuuntelemaan tottunut saattaa löytää itsestään puhujan.
Eikä innostava menetelmäpaletti itsessään edes ole parasta: se on vasta väline sisällölle, jonka osallistujat tuottavat. Se, mihin ihminen pääsee itse osallistumaan ja vaikuttamaan, elää eri tavalla kuin ulkoa annettu.
Ettei kukaan jäisi yksin
Kirkkoherra Tiina Reinikainen halusi hyödyntää viikonloppuna koolle tullutta yhteisöllistä viisautta tekeillä olevaan strategiaan. ”Ihmisten mukaan kutsuminen tähän viikonloppuun oli käsinpoimintaa. Se toi mukaan eri-ikäisiä seurakuntalaisia, järjestöjen ja yhdistysten edustajia, luottamushenkilöitä ja seurakunnan työntekijöitä.”
Pielisensuun seurakunnan alue on muutoksessa. Uudet asuinalueet ovat strategian tekemisen ohella toinen kärki. Seurakunnan jäsenmäärä on kasvussa, ja tässä suhteessa se on harvinaisuus Kuopion hiippakunnan alueella. Moni opiskelija löytää kotinsa Pielisensuun alueelta ja moni ikääntyvä muuttaa sinne päästäkseen lähemmäs palveluita. Moni kokee 20 000 asukkaan alueella silti yksinäisyyttä.
Houstaa itseäsi ja toisia
Sekä työskentelyissä että vapaa-ajalla käydyissä keskustelussa pohdittiin niin laajoja kaaria kuin käytännön yksityiskohtia. ”Kirkko ilman rujoutta ei ole totta.” ”Onko kirkko kiinnostunut ihmisistä vai toivooko kirkko, että ihmiset kiinnostuvat sen tekemisistä?” ”Mistä pitää luopua, että uudelle on tilaa?”
Viikonlopun työskentelyt rakentuivat neljälle periaatteelle: itsensä johtaminen ja läsnäolo, mukaan ottaminen ja osallistaminen, osallistuminen sekä yhdessä luominen. ”Mene sinne, minne sinun on mentävä; jos kaipaat unta, nuku, jos raitista ilmaa, mene metsään”. Tämä alkupiirissä kerrottu periaate herätti lievää hilpeyttä ja kaipaavia katseita ikkunasta syysmaisemaan, mutta seuraavana aamuna joku totesi ”ei me minnekään lähdetty.” Työskentely imaisi mukaansa.
Kohti yhteisöllistä johtajuutta?
Entä jos nyt käytössä olleet neljä keskeistä periaatetta kannattelisivat seurakuntatoimintaa laajemminkin? Jos olisikin enemmän luottamusta ihmisten toimijuuteen, siihen, että ihminen tietää itse parhaiten tarpeensa ja resurssinsa. Jos asettauduttaisiin entistä useammin vuorovaikutuksessa samalle tasolle, ilman ansioluetteloa ja muita statusta tukevia elementtejä. Jos saisi entistä useammin tuntea yhdessä tekemisen riemua ja kannatelluksi tulemista.
Osallistava johtaminen ja toiminta tarkoittaa riskinottamista, se on arvaamattomampaa kuin osallistamaton. Kun toimitaan yhdessä, ei jokaiseen asiaan voi varautua yksityiskohtaisesti. On elettävä hetkessä ja tartuttava siihen, mitä on käsillä. Ryhmän vuorovaikutuksessa syntyy kyllä tartuttavaa.
”Yksin emme voi mitään, yhdessä mitä vain”
”Täällä luotiin käyttöteologiaa, kun mietittiin millaista elämää seurakuntana tahdomme edistää tällä alueella”, kuvasi osallistuja. Tällä tavoin tehty teologia sijaitsee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: ”Kauhean helpottavaa, kun voi laskea irti tietämisestä ja voidaan miettiä yhdessä, mitä näissä realiteeteissa seurakuntana voidaan tehdä.”
Osallistujajoukko koostui eri-ikäisistä ja erilaisista taustoista tulevista ihmisistä, jotka esittäytyivät toisilleen vain etunimellä. Kaikkein ääni ei tosin vieläkään tullut esille, ja katveeseen tuntuivat jäävän mm. maahanmuuttajat, lapset, maan hiljaiset ja hauraimmissa tilanteissa elävät.
Tämä havainto on jo askel eteenpäin. Sitäkin pohdittiin, kuuluuko yhteisissä keskusteluissa Jumalan ääni.
Miten tästä eteenpäin?
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen ilahtui viikonloppuna käydystä ylisukupolvisesta pohdinnasta. ”Perinteinen päiväkerhotyö vähenee väistämättä. Täällä on pohdittu mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen ja eri-ikäisten yhteentuomiseen.”
Voisiko seuraava askel yksilöinä ja yhteisönä olla se, että päätetään luottaa enemmän?
Voisiko menetelmiä käyttää säännöllisesti keskustelujen virittäjinä matalan kynnyksen kahvilassa? Voisiko seuraava askel yksilöinä ja yhteisönä olla se, että päätetään luottaa enemmän? Voisiko päihdeleirillä toteuttaa arvostavaa haastattelua, jonka moni osallistuja koki voimaannuttavaksi?
Diakoniatyöntekijä Merja Tuononen näkee Art of Hosting -periaatteille mahdollisuuksia erilaisissa tilanteissa, joissa osallistujilla on kiusausta mennä roolien taakse. Näitä tilanteita tulee niin yhteistyöverkostoissa kuin asiakaskeskusteluissa. ” Miten sieltä roolista tullaan sille tasolle, että tässä ihmisinä yhdessä mietitään. Sitten taas on niitä tilanteita, joissa sitä diakonian asiantuntijaroolia tarvitaan.”
Loppupiirissä moni sanoitti luottamuksen lisääntymistä ja myönteistä yllättyneisyyttä. Vertaisuuden ja kuulluksitulemisen kokemus tuntui hyvältä. Syntyi yhteyksiä, jotka helpottavat jatkossa verkostoyhteistyötä ja saatiin uusia ihmisiä, joita moikata. Joku tiivisti tuntonsa Paula Vesalan sanoin:
”Mulle sä olet ihme
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen
Älä katso inhoten peiliin
Sieltä katsoo kyllä kaunis ihminen
Sä lähdet maata kiertämään
Ja kaikki planeetat on sua varten
Tänään et viel uskalla ulos
Jäädään uusimaan sun unelmii”
Jos tässä ei olla seurakunnan tehtävän ytimessä, missä sitten?
Kati Jansa
hiippakuntasihteeri (diakonia, viestintä, ympäristö)
Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli
Jutussa on käytetty Otavan Opiston materiaalia Art of Hosting – Innosta työyhteisösi osallistumaan. Osallistujan työkirja. 2017.
Facebookista löydät suomenkielisen yhteisön Art of Hosting Suomi ja englanninkielisen ryhmän Art of Hosting.
Wikipedian englanninkielinen sivu antaa myös hyvän yleiskuvan asiasta.
Kuva: Kati Jansa
