Diakonia. Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön -kirjassa pohditaan diakonian ja vaikuttamisen sekä auttamisen ja autetuksi tulemisen suhdetta. Kirjan toisen toimittajan, Veera Walleniuksen Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -artikkelissa todetaan, että perinteisesti diakoniatyö on nähty karitatiivisena auttamistyönä. Poliittista vaikuttamista on vältelty, mutta historian saatossa olisi ollut mahdollista valita myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen linja. Artikkelin mukaan diakoniatyössä vaikuttamisen on nähty toteutuvan lähinnä palveluohjauksellisena työnä tai satunnaisina kannanottoina, eikä rakenteelliseen vaikuttamiseen ole ollut toimintamalleja tai käytäntöjä. Auttaminen ja auttamistyö on kohdistunut enemmän yksilöön.
Walleniuksen artikkelissa tulee esiin ajatus siitä, että perinteisemmän yksilön ongelmiin keskittymisen sijaan tilannetta voitaisiin hahmottaa entistä paremmin tämän omassa kontekstissa, ja yksilölle voitaisiin antaa välineitä tilanteen korjaamiseksi. Oleellista on, että ihmistä ei kuitenkaan jätetä yksin, vaan työtä tehdään yhdessä hänen kanssaan.
Wallenius nostaa artikkelissaan esiin koulutettujen kokemusasiantuntijoiden merkityksen. Ammattilaisen asiantuntemus ja kokemusasiantuntijan kokemustieto täydentävät toisiaan, ja yhdessä ne voivat tuottaa vaikuttavaa yhteiskunnallista viestiä. Yhdenvertaisina tekeminen purkaa samalla valtasuhteita. Ensin tarvitaan ammattilaisten näkökulman ja toimintatapojen muutosta kohti yhdessä tekemistä sekä sen oivaltamista, että vaikuttaminen on auttamista.
Käsiksi juurisyihin
Varustamo on matalan kynnyksen diakoniakeskus, joka toimii Matteuksenkirkolla Itä- Helsingissä. Sen toiminnanjohtaja Anne Maria Maunuksela osallistui muutama vuosi sitten palvelumuotoilukoulutukseen, jonka kehittämiskohteeksi valikoitui taloudellisen tukitoiminnan kehittäminen. Moni hänen haastattelemista diakoniatyöntekijöistä kertoi haluavansa tehdä vaikuttavampaa työtä.
– Taloudellinen auttaminen koetaan tarpeelliseksi, mutta samalla se koetaan laastaroimiseksi. Ihmisen ongelmien juurisyihin ei päästä käsiksi. Olen pohtinut paljon diakoniatyön vaikuttamisnäkökulmaa, ja niin tein myös Veera Walleniuksen artikkelia lukiessani.
Maunuksela uskoo, että moni diakoniatyöntekijä haluaisi tehdä vaikuttamistyötä nykyistä enemmän, mutta sille ei tunnu jäävän aikaa. Hän toteaa, että taloudellisen auttamisen lisäksi suomalaisessa diakoniatyössä on perinteisesti korostunut hoivatyö ja karitatiivinen työ.
– Tuntuu myös siltä, että näitä linjauksia ei ole juuri kyseenalaistettu. On hyvä muistaa, että kysymys on aina valinnoista, siitä mihin aikaa ja resursseja halutaan käyttää. Mitään lakisääteisiä tehtäviähän diakoniassa ei ole.
Maunuksela korostaa, ettei halua syyllistää asiassa diakoniatyöntekijöitä.
– Usein arjen työ vie mukanaan. Eivätkä diakoniatyöntekijät päätä asioistaan yksin, vaan taustalla vaikuttavat myös kirkkoherra, luottamushenkilöt ja seurakunnan diakoniatyön perinteet. Perinteiden ja kulttuurin merkitys korostuu, jos diakoniatyöntekijällä on ympärillään tiimi.
Maunuksela muistuttaa, että kirkon taloudelliset resurssit ovat vähenemässä.
– On epävarmaa pystytäänkö diakoniaa tekemään vaikka 10 tai 20 vuoden kuluttua enää nykyisellä, hyvin yksilökeskeisellä työotteella. Voisimmekin pohtia, vastaanotammeko tämän muutoksen pakon edessä vai voisimmeko alkaa miettiä jo nyt, millä tavalla teemme diakoniatyötä jatkossa.
Maunuksela uskoo, että lähes jokaisessa seurakunnassa on jonkinlainen asiakasohjelma.
– Sen avulla meille kertyy dataa, jota voisimme hyödyntää enemmänkin sekä työn kehittämisessä että silloin, kun kerromme työstämme ulospäin.
Rakenteita kehitettävä
Maunukselan mielestä diakoniatyössä ja ylipäätään seurakuntatyössä voitaisiin käyttää nykyistä paljon enemmän kokemusasiantuntijoita.
– Se voisi olla jatkossa nykyistä vahvempi osallisuuden näkökulma.
Hän toteaa, että kirkossa käytetään varsin paljon vapaaehtoisia, mutta heillä on usein rajattuja ja varsin perinteisiä tehtäviä. Vastaavasti luottamushenkilöillä on omanlaisensa tehtävät.
Kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten yhteistyö lähtee siitä oletuksesta, että yhteisen tekemisen kautta saavutetaan jotain, mitä kokemuasiantuntija tai ammattilainen ei saisi yksin aikaan.
Veera Wallenius
– Kokemusasiantuntijat voisivat olla vahvemmin kehittämässä ja toteuttamassa työtä, eivätkä vain suorittamassa jotain työn osaa, joka on suunniteltu valmiiksi vapaaehtoiselle tai ei-ammattilaiselle. Walleniuksen artikkelissa onkin sanottu hyvin: ”Kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten yhteistyö lähtee siitä oletuksesta, että yhteisen tekemisen kautta saavutetaan jotain, mitä kokemuasiantuntija tai ammattilainen ei saisi yksin aikaan.”
Maunukselan mukaan oleellista on luoda esimerkiksi diakoniatyöhön hyviä rakenteita, jotka mahdollistavat ihmisten osaamisen monipuolisen hyödyntämisen ja vahvistavat osallisuutta.
– Esimerkiksi yhteiset ruokailut tai vertaisryhmät voivat tarjota tällaisia rakenteita. Ilman oikeanlaisia rakenteita yksittäisen työntekijän on haasteellista muuttaa tilannetta.
Maunukselan mukaan monet kunnat ja järjestöt hyödyntävät työssään kokemustietoa aktiivisesti.
– Kirkossa tämä ei ole mitenkään valtavirtaa. Esimerkiksi erilaisten projektien ohjausryhmissä ei ole useinkaan kohderyhmän edustajia. Usein jään tästä asiasta itsekin kiinni. Olemme ylipäätään kirkkona edelleen varsin työntekijäkeskeinen organisaatio.
Tukea ja osallisuutta
Matteuksenkirkon Varustamo sijaitsee Helsingin Itäkeskuksessa, keskeisellä paikalla kauppakeskuksen ja metron läheisyydessä. Anne Maria Maunukselan mukaan Varustamossa on haluttu irti perinteisestä mallista, jossa seurakunta järjestää valmista toimintaa ihmisille.
– Sen sijaan korostamme seurakuntalaisten ideointia ja haluamme ylipäätään hyödyntää toiminnassamme heidän osaamistaan laajasti.
Varustamo on paikka, jossa saatavan tuen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden näkökulmat yhdistyvät.
– Arvioimme aina tilanteen mukaan, millaista tukea ihmiset tarvitsevat. Satsaamme erityisesti niihin toimintoihin, joita seurakunnat eivät perinteisesti tarjoa ja lähdemme kokeiluihin mukaan matalalla kynnyksellä. Lisäksi olemme antaneet tilojamme myös muiden organisaatioiden ja toimijoiden käyttöön.
Maunuksela kertoo, että Varustamossa on hyviä kokemuksia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhdessä tekemästä työstä.
– Olemme saaneet Kirkkohallitukselta myös kehittämisrahaa, jonka turvin olemme nyt palkanneet 8 kuukauden ajaksi kokemusasiantuntijoita diakoniatyöntekijöitten työpareiksi. Olemme todenneet, että uuden oppiminen voi olla molemminpuolista.
Monipuolista tarjontaa Varustamolla
Matteuksenkirkon lisäksi Helsingissä on Varustamo-toimintaa myös Hermannissa ja Malmilla. Matteuksenkirkon Varustamolla toimii kaikille avoin hävikkiruokaravintola Waste&Feast Snellu Cafe, josta saa päivittäin ekologisen, maittavan aterian. Samalla ruokailuun liittyy vahva yhteisöllisyyden näkökulma.
– Työpajatoiminta on erityisnuorisotyökeskus Snellun toimintaa. Teemme tässä yhteistyötä muun muassa Stadin ammattiopiston kanssa. Meillä on työharjoittelu-, työkokeilu- ja yhdyskuntapalvelupaikkoja sekä tuettua työllistämistä.
Matteuksenkirkon Varustamon kevätkauden ohjelmassa on ollut pop-up -tapahtumia, hiljaisuuden joogaa, digineuvontaa, raha-asianeuvontaa, 16-29 -vuotiaille suunnattua Walk In -terapiaa, lounasajan messuja ja kuurojen päiväpiirejä.
– Järjestämme myös pyhiinvaellustoimintaa. Tarjoamamme hengellinen toiminta on suunnattu erityisesti niille, jotka eivät välttämättä ole perinteisimpiä kirkkokävijöitä.
Varustamolta löytyy myös ihmisiä, joiden kanssa voi käydä luottamuksellisia elämäntilanteeseen liittyviä keskusteluja.
– Tähänkin on selkeästi tarvetta. Moni kokee nykyään esimerkiksi yksinäisyyttä. Haluamme lievittää sitä keskustelulla ja muulla toiminnallamme sekä tarjota ylipäätään vertaistukea.
Maunukselan mukaan on tärkeää, että Varustamolle saapuva voi kokea olevan tervetullut.
– Olemme onnistuneet työssämme, jos ihminen tuntee tulleensa juuri oikeaan paikkaan.
Juhana Unkuri
vapaa toimittaja, TM
Kirjoitus on osa Diakonia.Nyt -keskustelujen sarjaa, jossa diakonian ammattilaiset keskustelevat Diakonia.Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön -kirjan artikkeleiden kanssa. Löydät sarjan aiemmat osat Diakoniaplus.fi sivun Puheenvuoroja -osiosta.
Kuvassa juuri tehtävänsä aloittaneet Helsingin seurakuntayhtymän kokemusasiantuntijat Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Kuva: Mare Kinanen.
